Ruotsista opittua

Tukholmassa majoituimme Zinkensdamm-hostellissa. Hostelli muodostaa ympyrän, jonka keskellä on sisäpiha. Ympyrässä on paljon yksisuuntaisia ovia. Riippuen avainkortista ympyrää voi joko kiertää vain yhteen suuntaan, tai noin neljännekseen sitä ei pääse lainkaan sisälle. Sisäpihalle johtaa ovia, joita käyttäessä pääsee liikkumaan vapaammin, sikäli kuin ovet ovat lukitsemattomia.

Metroilla liikkumisesta

Metrolla on helppoa liikkua paikasta toiseen ilman mitään tuntua välimatkasta. Tästä seuraa oudon sirpaloitunut maailmankuva – pari saareketta, joiden välillä voi taianomaisesti siirtyä metron avulla.

Institut Mittag-Leffler

Erittäin pramea paikka. Kullattuja esineitä, suuria muotokuvia, kalliin näköisiä huonekaluja. Näyttää pieneltä linnalta. Sisältää runsaasti matemattisia aikakausjulkaisuita (journal), alkaen brittien Philosophical transactions of the Royal society-julkaisuista ja jatkaen nykypäivään asti.

Ruoasta eli suolasta

Kaikkialla oli laitettu paljon suolaa. Perinteinen ruoka näytti olevan kalaa suolakeitossa. Söimme myös linssejä suolakeitossa, peruna-suolakeittoa, minä söin sieni-suolakeittoa, ja niin edelleen. LEvitteitä oli saatavissa vähärasvaisina ja runsassuolaisina versioina, mutta runsasrasvaiset tai vähäsuolaiset eivät olleet muodissa. (Mikä ajatus on vähärasvaisessa levitteessä?)

Kunnon ruisleipää löytyi tietenkin hyvin harvoin. Yllättäen myöskään kunnon purkkaa, eli ksylitolia luokkaa 2/3 koostumuksesta, ei löytynyt lainkaan. 3/10 taisi olla paras jota löytyi.

Konferenssi Linköpingissä

Linköpingin konferenssi loppui lauantaina. Kolmen ensimmäisen päivän aikana esityksiä jaksoi seurata ihan hyvin, mutta perjantaina ja lauantaina ei enää ihan niin hyvin.

Esityksen perusrakenteeseen kuuluu ensin ratkaistavan ongelman esittely ja kenties motivointi, sitten oman ratkaisun esittelyä, ja numeeristen tai soveltavien puheiden tapauksessa usein lopuksi näytetään kuvia tai graafeja joilla näytetään millaisia tuloksia saatiin jonkin leluesimerkin tai todellisen datan tapauksessa.

Kohtalainen määrä puheista käsitteli matemaattista menetelmää tuon tai tämän ongelman ratkaisuun. Minua se karkea ratkaisumenetelmä vielä kiinnostaa, mutta yksityiskohdat sen tai tämän vakion valitsemasta menevät vähän ohi. Yleensä erinäisten parametrien valintaa ei myöskään perustella matemaattisesti, vaan enemmän kokeellisella “tämä nyt näyttää toimivan”-menetelmällä. Hyödyllistä touhua, ei siinä mitään, mutta matematiikaksi en sitä kutsuisi.

Omaan tutkimusongelmaan liittyviä puheita ei ollut. Jotkut kävivät etäisesti samalla suunnalla, mutta suoranaista hyötyä omiin hommiin ei tästä ollut. Epäsuoraa hyötyä varmaan, ja muutaman ihmisen oppi tuntemaan jossain määrin. Nimet jos vielä muistaisi.

Linköpingin yliopiston kampus vaikutti varsin viihtyisältä ja avoimelta paikalta. Kaupungissa sijaitsee ainakin valtava kirkko, mutta ei siellä nähtävyyksiin tullut tutustuttua, mitä nyt kirkon ohi käveli pari kertaa.

Konferenssin järjestelyissä oli parantamisen varaa – harvoin kerrottiin mitä on tapahtumassa tai miten se tulisi tapahtumaan, ja järjestäjien puolesta asioista tiedottava ihminen puhui hiljaa eikä ensin kiinnittänyt ihmisten huomiota itseensä.

Liikkuminen

Miekkailun lopettamisen jälkeen olen käynyt yliopiston kuntopiirissä, kahvakuulaillut, ja satunnaisesti touhunnut muutakin. Kahvakuula tuntuu liian kevyeltä, mutta ranteissa pidettyjen nilkkapainojen kanssa saa treenin aikaan. Painavampi maksaisi vähintään 50 euroa, enkä ole vielä siihen panostanut. Ehkä myöhemmin, tai ehkä esitän sen lahjatoiveena jollekin joka lahjatoiveita kaipaa.

Kävin kerran luistelemassa. Ei ollut vaikeaa peruskoulutraumoista ja liian isoista luistimista huolimatta, mutta ei myöskään erityisen innostavaa.

Olen yliopistossa käynyt äänenkäytön kurssia, joka keskittyy aika paljon hengityksen luonnollistamiseen ja kaikenlaisen jännityksen havaitsemiseen ja sitä kautta lieventämiseen.

Tästä tuli ylipäätänsä mieleen kaksi merkitystä fyysiselle taitavuudelle. Toisaalta voi puhua suorituskyvystä, eli vaikkapa lihaskunnosta ja taipuisuudesta, ja toisaalta myös oman kehon tuntemisesta ja havainnoinnista. Joskus tuntuu, että vain ensimmäisestä puhutaan, kenties siksi että sitä pystyy mittaamaan ja havainnoimaan helposti. Pidän molempia hyödyllisinä.

Kihlautuminen

Menimme Terhin kanssa kihloihin. Virallinen päivä oli 7.3. Häitä ei kannata odottaa vielä lähiaikoina.

Huhtikuu Ruotsissa

Olen huhtikuun Ruotsissa, ensin 6. päivään asti Linköpingissä konferenssissa ja siitä eteenpäin Tukholmassa Mittag-Lefflerin instituutissa epävirallisesti. Tukholmassa majoitun työkaverin kanssa Zinkensdamm-hostellissa. Suomesta lähden yölaivalla 31.3. ja takaisin yölaiva tulee 29.4., jos nyt muistan oikein. Tarkat tiedot eivät nyt ole käsillä.

Jos sattuu vierailemaan Tukholmassa tuon ajan puitteissa niin sopii ottaa yhteyttä.

Sukkia

Olen antanut avaamattoman paketin sukkia pois, kun minulla on vaikeuksia käyttää edes nykyisiä loppuun. Sukkia käytän lähinnä kenkien kanssa, että ne eivät hankaa jalkaa, ja talvella myös lämmön takia vähissä määrin. Kesällä voi kävellä paljain jaloin tai käyttää varvastossuja, joten sukkia tulee käytettyä lähinnä sateella lenkkareiden kera tai jos täytyy pitää juhlakenkiä.

Parsin neljä sukkaa kolmesta parista kuntoon. Kaikissa niissä oli pelkkä pienehkö reikä, varressa, varpaiden kohdalla tai kantapään lähettyvillä. Ihan tavallisia urheilusukkia olivat ja parsimiseen käytin puuvillalankaa, joten saa nyt nähdä että kestävätkö parsinnat vai kuluttavatko langat toisensa puhki. Opinpa joka tapauksessa parsimaan (sukkia). Varsin helppoa touhua.

Kahdet sukkaparit, sellaiset joissa koko kantapää ja varpaidenseutu sekä vähän muutakin ovat ratkeamispisteessä, ovat nyt loppuunkulutusvaiheessa. Ei maksa vaivaa alkaa niitä parsimaan, kun laadultaan ne eivät alunperinkään ole erinomaisia, ne ovat löystyneet varresta, ja parsimista joutuisi tekemään todella laajalle alueelle.

Muutoksia

Keskeytän miekkailun, ainakin toistaiseksi. Yritän hieman yleisempää kuntoilua. Jos en saa pidettyä sitä yllä, niin miekkailen taas. Saatan toki jatkaa miekkailua myös jostain muusta syystä, onhan se ihan mukava liikuntaharrastus.

Syön taas ruisleipää, tällä hetkellä vähän päälle yhden leivän päivätahtia. Saatan kasvattaa sen noin kahteen leipään per päivä. Toimii toistaiseksi ihan hyvin. Perunoita ja riisiä syön edelleen vain vähän, ja vaaleasta leivästä sekä pastasta pysyn kaukana, samoin kuin sokerista (paitsi hedelmissä, joissa tulee mukana kaikkea hyödyllistä).