Lapsi

03/06/2014

Lapsi syntyi ja sekä äiti että lapsi ovat terveinä ja kotona.

Neuvolan tarjoama opastus on ollut riittävää ja pätevää. Aluksi sieltä sai runsaasti materiaalia (kaupallisten tahojen sponsoroima tavara oli roskaa, kun taas virallinen sisältö ihan hyvää) ja odotukseen, synnytykseen ja sen jälkeiseen aikaan kuuluvista seikoista kerrottiin paljon. Elintavoista ja terveydentilasta kyseltiin paljon, mikä välillä tuntui hiukan huvittavalta – aivan kuin emme olisi kuulunut kohdeyleisöön. Ei päihteitä, olemme perusterveitä ja melko nuoria, syömme terveellisesti, liikumme, ei rahaongelmia. Neuvolan seinillä on isot julisteet tupakoinnin hinnasta ja alkoholin haitoista myös mainitaan jokaisessa käänteessä.

Neuvolatoiminnassa mainostettiin vapaaehtoisia perheneuvontoja, jotka olivat pääosin hyödyllisiä. Eräässä käsiteltiin liikennettä, mutta käsittely rajoittui valitettavasti autoiluun – ei sanaakaan esimerkiksi pyöristä, niin että piti itse kysyä.

Sairaalassa synnytys tapahtui mukavan jouhevasti ja henkilökunta oli ammattitaitoista, josta kiitokset heille.

Vuodeosastolla opetetaan (pikaisesti) vaihtamaan vaipat, pesemään vauva ja imettämään, sekä tehdään erilaisia mittauksia. Imettämisestä on paljon materiaalia tarjolla ja siihen perehdytetään tarvittaessa enemmän, mikä onkin tarpeen, koska touhu ei ole niin helppoa äidille eikä lapselle. Äiti saa osastolla ruokaa, joka valitettavasti on tyypillistä laitosruokaa – lyhyen otoksen perusteella sianliha toimii usein ensisijaisena valkuaisaineiden ja rasvan lähteenä, ja jatkuvasti on sokerista jälkiruokaa tai sokerijugurttia tarjolla. Hedelmiä sentään saa välipaloilla, ja tummaa leipää saa myös. Tumman leivän rukiisuus herättää epäilyksiä.

Hoitajat käyttävät iloisina vempeleitä ja katsovat että antavatko ne oikeita tuloksia. Heillä ei välttämättä ole mitään hajua siitä, mitä laitteet oikeastaan mittaavat tai mitä tulokset tarkoittavat. Hoitajalle vaikuttaa riittävän, että laite antaa halutun luvun ulos, tai että luku osuu tiettyyn osuun taulukkoa. Sama pätee myös neuvolan mittauksiin. Kyselin esimerkiksi, että mitä vauvan kuuloa (hoitajan sanoin) mittaava laite tekee. Hoitaja vastasi, että ei ole mikään teknikko. Verkosta löytyi muutama maininta laitteesta, joka suorittanee sisäkorvan OAE-mittauksen kaikuluotaamalla. Laite ei siis sinänsä testaa lapsen kuuloa, vaan tarkistaa, että korvassa ei ole rakenteellisia ongelmia. Jo tämä tieto auttaa merkittävästi tulosten tai niiden puutteen selittämisessä ja on mielestäni kenen tahansa ymmärrettävissä. Ehkä hoitajiksi ei vain päädy erityisen uteliaita tai tiedonhaluisia ihmisiä?

Aiemmin tänä vuonna sain viimeisteltyä ensimmäisen esijulkaisuni, joka on luettavissa arXivista: http://arxiv.org/abs/1403.0428 . Lähetin sen myös erääseen tieteelliseen lehteen, jonka kautta se nyt on vertaisarvioitavana. Jos artikkeli hyväksytään, niin teen ehdotetut korjaukset ja se julkaistaan. Jos artikkelia ei hyväksytä, niin lähetän sen luultavasti korjattuna toiseen lehteen.

Artikkeli liittyy sähköimpedanssitomografian matemaattiseen teoriaan. Kysymys kuuluu seuraavasti: Jos meillä on jokin kappale, jonka sähkönjohtavuus haluttaisiin selvittää rikkomatta sitä, niin miten tämä mahtaisi onnistua? Johtavuuden selvittäminen olisi hyödyllinen esimerkiksi rintasyövän havaitsemisessa – syöpäkudos johtaa sähköä paremmin kuin terve kudos, koska siinä virtaa enemmän verta. Toinen sovellus mahdollistaa halkeamien ja metallisauvojen havaitsemisen betonimöykkyjen sisältä. Ongelman esitteli alunperin Alberto Calderón, joka halusi käyttää menetelmää öljyn etsimiseen maaperästä. Ongelma tunnetaan tästä syystä Calderónin ongelmana.

Calderónin ongelma on esimerkki käänteis- eli inversio-ongelmasta. Käänteisongelmassa tiedetään miten jokin fysikaalinen ilmiö toimii eli tunnetaan niin sanottu suora ongelma, joka kertoo sähkön käytöksen, kun tunnetaan kappaleen johtavuus. Tästä tiedosta ja tekemällä mittauksia halutaan selvittää tuntematon johtavuus. Mittaukset tehdään kappaleen reunalla ja kertovat potentiaalierot sekä sähkövirran suuruuden (toinen asetetaan, toinen mitataan).

Tutkin ongelman yleistystä, jossa sähkön käytöstä kuvataan epälineaarisella mallilla. Yleistyksen soveltuvuus on kyseenalaista ja kyseessä on enemmän perustutkimus, jonka voisi toivoa antavan uusia matemaattisia työkaluja alkuperäisen Calderónin ongelman tutkimiseen, kehittää teoriaa epälineaarisiin tapauksiin yleensä, tai jopa myöhemmin osoittautua soveltuvaksi itsessään.

Matemaattisesti ongelma muotoillaan parametrisoituna osittaisdifferentiaaliyhtälönä, josta reunamittauksia vastaavasta tiedosta yritetään päätellä parametrin arvo. Parametri vastaa sähkönjohtavuutta.

Olkoon \Omega \subseteq \mathbb{R}^d siisti rajoitettu alue ja ulottuvuus d > 1. Tutkitaan johtavuusyhtälöä eli painotettua Laplace-yhtälöä
\nabla \cdot (\gamma \nabla u) = 0,
jossa \gamma on sähkönjohtavuus. Sen voi olettaa positiiviseksi ja sekä ylhäältä että alhaalta rajoitetuksi funktioksi.

Potentiaali- ja sähkövirtamittaukset vastaavat Dirichlet- ja Neumann-tyyppisiä reuna-arvoja. Toiset asetetaan ja toiset saadaan selville. Tämän voi kuvata esimerkiksi DN-kuvauksella (Dirichlet to Neumann map), joka kuvaa annetut Dirichlet-reuna-arvot Neumann-arvoiksi. Kysymys kuuluu, että voidaanko johtavuus \gamma esittää DN-kuvauksen avulla.

Tutkin tämän kysymyksen yleistystä p-Laplace-yhtälölle:
\nabla \cdot (\gamma |\nabla u|^{p-2}\nabla u) = 0.
Kun p = 2, palautuu p-Laplace-yhtälö tavalliseen Laplace-yhtälöön. Potenssi p valitaan avoimelta väliltä ]1,\infty[ – rajatapaukset 1 ja \infty ovat luonteeltaan hyvin erilaisia. Yhtälön käytös on vähemmän mukavaa kuin tavallisen Laplace-yhtälön – se on vain kerran jatkuvasti derivoituva (ja derivaatta on Hölder-jatkuva), jos johtavuuden säännöllisyys tämän sallii, kun Laplace-yhtälön ratkaisut ovat analyyttisia (johtavuuden salliessa). Yhtälö ei ole lineaarinen, mikä aiheuttaa useita ongelmia, ja ratkaisut asuvat luonnostaan refleksiivisessä Banach-avaruudessa W^{1,p}, eivätkä Hilbertin avaruudessa kuten Laplace-yhtälön ratkaisut.

Mikko Salo (joka ohjaa väitöstyötäni) ja Xiao Zhong (joka ohjasi graduni) todistivat aiemmin, että p-Laplace-tilanteessa johtavuuden arvot alueen reunalla saadaan määritettyä DN-kuvauksesta. Minä laajensin heidän tulostaan näyttämällä, että myös johtavuuden ensimmäinen derivaatta saadaan selville. Sekä Mikon ja Xiaon että minun tulokseni ovat konstruktiivisia, eli tulokset olisi mahdollista toteuttaa tietokoneella, ja käyttävät vain paikallista tietoa, eli johtavuus reunapisteen lähellä saadaan selville käyttämällä tietoa vain mielivaltaisen läheltä kyseistä reunapistettä.

Jos kaikki derivaatat reunalla saadaan selville, niin analyyttinen johtavuus saadaan selvitettyä myös alueen sisuksessa. Vähemmän säännöllisen johtavuuden selvittäminen vaatisi huomattavasti vaativampia tekniikoita, jos se on edes mahdollista.

Voimaharjoittelusta

23/03/2014

Osallistuin liikuntatieteellisen laitoksen yhdistettyyn voima- ja kestävyysharjoittelututkimukseen. Harjoittelussa oli sekä kuntopöyräilyosuus että kuntosaliosuus, joista jälkimmäisessä harjoitettiin välillä voimakestävyyttä ja välillä maksimivoimaa. Joudun lopettamaan tutkimuksen kesken polven kondromalasian takia. Sen pitäisi parantua muutamassa kuukaudessa. Ei se toimintaa paljon haittaa, mutta välillä sattuu ja taitaa estää juoksemasta, mikä toki harmittaa.

Tarkoituksena on jatkaa harjoittelua kotona käsipainoilla ja jossakin yliopiston kuntosalissa, jotta saisi myös vetäviä liikkeitä ja maksimivoimaa harjoitettua.

Voimaharjoittelun iloja: Suurempi voima ja sitä myöten parempi toimintakyky, parempi uni, parempi tasapaino, oppii omat rajansa eli tietää miltä tuntuu tehdä jotain fyysistä niin kauan että ei oikeasti enää pysty jatkamaan, kauniimpi keho ja parempi ryhti (myöskään naiset eivät näytä Arskalta vaikka treenaisivatkin, ainakaan yrittämättä). Kestävyyttä saa jos sitä harjoittaa.

Toimisto- tai luovan työn tekijä saa myös sellaisen ilon aiheen, että ei pelkästään näe työnsä tuloksia, vaan myös tuntee kehossaan tehneensä jotain.

Jokaiseen muutokseen elämässä tarvitsee tiedon, että asiaa voi edes muuttaa, ja tarpeeksi tahdonvoimaa muutoksen toteuttamiseen. Tahdonvoima on rajoittava tekijä, joten sen vaikutus kannattaa minimoida.

Muutos voi olla äkillinen tai vähittäinen. Äkillinen muutos täytyy toteuttaa, mutta tulokset näkyvät myös nopeammin ja tapojaan voi alkaa muuttamaan heti pysyvään suuntaan. Vähittäinen muutos vaatii enemmän aikaa, jolloin elämä on muutostilassa (kyseisen asian ympärillä), mutta toisaalta ei sisällä niin suurta alkushokkia. Ruokavalio kannattaa muuttaa vähitellen, koska kun lopettaa epäterveellisten asioiden syönnin ja aloittaa terveellisten syönnin, niin täytyy opetella uusia ruokalajeja. Punaisen lihan välttäminen (perusteltavissa terveydellisillä, taloudellisilla ja rahallisilla syillä ja jopa eläinten oikeuksien nojalla) tarkoittaa tutustumista muihin proteiinin ja rasvan lähteisiin, joista pitäisi opetella tekemään syötävää ruokaa. Sokeri on sinänsä helppo jättää pois, että se ei sisällä mitään ihmisen tarvitsemaa – mielihalut voi toteuttaa hedelmillä (sisältävät kuituja, toisin kuin mehut), pähkinöillä, ja tummalla (70 % tai enemmän kaakaota) suklaalla. Vehnän, muiden kuin täysjyväviljojen, maissin, valkoisen riisin ja perunan vähentäminen on hankalampaa, koska Suomessa niitä pidetään välttämättöminä osina ruokavaliota. Se on kuitenkin terveyden kannalta perusteltua (esimerkiksi Harvardin yliopiston ravintosuositusten mukaan).

Suosin äkillisiä muutoksia, kun mahdollista. Ne eivät vaadi yhtä paljon tahdonvoimaa, koska uudet tavat voi opetella saman tien ja kerralla kuntoon. Muutoksen vaikutukset näkyvät myös nopeammin, jolloin ei tule motivaatio-ongelmia yhtä helposti. Yritin aloittaa kylmien suihkujen ottamista (edistää kylmänsietoa, virkistää ja tulee halvemmaksi kuin kuumat suihkut; puhdistautumisen kannalta kylmä vesi sulkee ihohuokosia ja hiussuonia, eli kunnon peseytymisen kannalta myös kuumaa tarvitaan) ottamalla vähän kerrallaan kylmempiä suihkuja, ja homma edistyi vähän kerrallaan, kunnes sitten taas jäi. Kyllästyin ja laitoin suihkun suoraan kylmimmälle, ja nyt en koe sitä enää vaikeaksi. Myöskään kylpylöiden kylmäaltaat eivät tunnu juuri miltään enää.

Tahdonvoima tulee äkkiä vastaan jos jatkuvasti joutuu taistelemaan muutoksen puolesta. Jos esimerkiksi haluaa syödä karkkia ja muuta sokeripitoista, niin sen lopettaminen ei luultavasti onnistu. Täytyy siis löytää keino halunsa poistamiseksi. Minä söin karkkia käytännössä ainoastaan maanantairoolipeleissä ja joulun jälkeen. Sitten sanoin että en halua karkkia lahjaksi ja aloin viemään roolipeleihin ensin rusinoita, sitten pähkinöitä tai tummaa suklaata (70+ %). Nyt sokeripitoiset ns. herkut maistuvat liian makeilta jotta edes haluaisin syödä niitä, joten sokerin syömättä jättäminen tapahtuu automaattisesti. On helpompaa korvata tapa toisella kuin vain lopettaa – syön maanantairopeissa edelleen esimerkiksi pähkinöitä.

Muutoksen motivoinniksi ehdotetaan joskus itsensä palkitsemista muutoksen edistyttyä tai muutosaikeen julkaisemista ja sosiaalisen paineen luomista itselle tätä kautta. Ensimmäistä en ole kokenut tarpeelliseksi, koska mietitty elämänmuutos palkitsee jo itsessään, tavalla tai toisella. Julkista painetta en ole vielä yrittänyt. Luulisin sen toimivan, mutta aiheuttavan myös stressiä jos muutos osoittautuu hankalaksi.

Avain muutoksiin on muuttaa mielentilansa ja elintapansa sellaisiksi, että muutos tulee luonnolliseksi osaksi elämää, eikä sen eteen tarvitse uhrautua tai siitä tarvitse kärsiä.

Eräs ystävä sanoi minua askeettiseksi. Ymmärtääkseni askeetikot nimenomaan kieltäytyvät asioista. Minä lopetan niiden haluamisen, jotta ei tarvitse kieltäytyä. Siinä määrin kuin asketismi tarkoittaa itsensä ruoskimista, niin en koe niin tekeväni.

Työntekijän taloudellinen tilanne nykysuomessa

Suomessa palkat ovat niin hyviä, että kahden henkilön perhe elisi helposti 2000 euron kuukausituloilla (ennen veroja). 1200 euroa verojen jälkeen riittäisi meille, ja jättäisi vieläpä liikkumavaraa. Jos on säännöllisissä töissä Suomessa, niin tätä luokkaa olevat palkat eivät ole hankalia saada.
Työttömillä menee huonommin.
Suomessa palkkatyöllä siis tienaa enemmän kuin elämiseen tarvitaan. Palkansaajan kysymys kuuluukin: mitä tehdä kaikella ylimääräisellä rahalla? Tästä pääsee helposti kysymykseen siitä, että millaisen elämän haluaa elää.
Aloitin tarkastelun rahasta, koska rahaa vaaditaan nykymaailmassa elämiseen. Rahaa voi antaa valtio toimeentulotukien muodossa, tai voi käyttää ystäviensä rahaa, mutta koska ruoka ja suoja ovat suurelta osalta maksullisia, niin jossain muodossa rahaa liikkuu. Keskustelen erityisesti palkkatyöstä, koska se on minulle tällä hetkellä henkilökohtaisesti kiinnostavin tilanne, eikä ainakaan vielä erityisen harvinainen.

Säästä ja sijoita

Yksi tapa käsitellä merkittävää positiivista rahavirtaa on sijoittaa se. Sijoittamalla rahansa saa tuottamaan. Utopistinen historiallinen arvio olisi 10 prosentin vuosituotto, mutta esimerkiksi 6 prosenttia olisi jo uskottava luku, olettaen että talous jatkaa kasvuaan nykyiseen tapaan. (Tästä oletuksesta myöhemmin lisää.) Verojen jälkeen ja toistaitoisena sijoittajana esimerkiksi 3 prosentin tuotot pitäisi olla varsin mahdollista saavuttaa.
Jätetään kuitenkin sijoittaminen ja inflaatio toistaiseksi huomiotta. Oletetaan, että henkilö säästää puolet ansaitsemastaan rahasta. Tällöin hän voisi periaatteessa tehdä esimerkiksi vuoden töitä ja elää seuraavan säästöillään. Tällä tavalla rahan voi tulkita vapaudeksi – se vapauttaa tekemään jotain muuta kuin tekemään töitä saadakseen ruokaa ja suojaa lukkojen takaa.
Jos rahaa tulkitsee vapauden välineenä ja lisäksi olettaa sen tuottavan lisää rahaa, niin yksi tapa pelata nyky-yhteiskunnan peliä on selvä – käytä mahdollisimman pieni prosentti rahoistasi ja sijoita ylijäävä osa, jolloin voit jossain vaiheessa vapautua täysin vaateista ansaita enempää rahaa. Vapaus tässä mielessä koittaa silloin, kun säästöt mahdollistavat loppuelämän elämisen, tai jos ei halua ottaa riskejä, niin silloin, kun sijoitusten tuotot kattavat elinkustannukset.
Tästä kaikesta ei seuraa, että töiden tekeminen olisi lopetettava. Raha vain muuttaa luonnettaan, kun sen hankkiminen selviytymisen vuoksi ei ole tarpeellista. Rahaa voi ansaita ja säästää ja jopa sijoittaa, tai sitä voi käyttää poliittiseen tai kulttuurilliseen vaikuttamiseen, tai hyväntekeväisyyteen, tai mihin nyt ikinä haluaakin. Vaihtoehtoisesti voi lopettaa palkkatyön teon ja käyttää aikaansa kuten parhaaksi näkee.
Vaikka rahaa ei ikinä kertyisi tässä mielessä tarpeeksi, niin säästöt tarjoavat turvaa ikävien tapahtumien varalta ja sijoitukset ylimääräistä tuottoa, jota voi sitten käyttää kuten parhaaksi näkee.

Taitojen oppiminen

Yksi merkittävä tapa säästää rahaa on tehdä asioita itse, eli vaihtaa aikaa ja vaivaa rahaksi. Hyvänä puolena vaihtokaupassa on se, että samalla oppii helposti jotain. Tukan leikkaaminen, vaatteiden huoltaminen, kulkuvälineiden pesu ja huolto sekä ruoanlaitto ovat kaikki helpohkoja perustaitoja (auton kanssa on hankalampaa kuin jalkojen, kenkien ja pyörän).
Vaihtelevien taitojen osaaminen tarjoaa mahdollisuuksia auttaa muita, joko ystävällisyyttään tai rahaa vasten. Lisäksi taidot luovat taloudellisen turvaverkon – jos työpaikka menee esimerkiksi alta tai muuttuu epäkiinnostavaksi, niin voi yrittämään alkaa, jos sopivia taitoja löytyy.
Minä olen opetellut jopa ompelemaan kankaanpaloja yhteen ja parsimaan sukkia. Näinkin yksinkertaiset taidot antamat näkemystä siihen, etteivät käsityöt niin vaikeita ole, ja mahdollistavat pieniä korjailuita siellä ja täällä. Lisää pitäisi opetella ja hitaasti tuleekin opeteltua. Kaikkien hyötynäkökohtien lisäksi ja koulukokemuksista huolimatta olen huomannut pitäväni käsillä tekemisestä.

Ympäristölliset perusteet

Yleensä rahan säästäminen tarkoittaa myös ympäristön säästämistä, vaikkakin välillä kalliimmalla saa ympäristöä vähemmän tuhoavia tuotteita. Jos ympäristöasiat kiinnostavat, niin pitää sitten itse päättää, että paljonko haluaa maksaa kyseisistä tuotteista. Lähes aina kaikkein ympäristöystävällisen toimintatapa on kuitenkin jättää ostos tekemättä.

Elintaso ja hedonistinen adaptaatio

Uudet lelut harvoin kohottavat elintasoa. Ilmiöstä voi käyttää vieraskielistä ilmaisua: hedonistinen adaptaatio, eli mukavuuksiin ja ylellisyyksiin tottuminen. Jos tekee sen virheen että katsoo televisiota, ja vaihtaa sen suurempaan, niin tähän muutokseen tottuu ja sen katsominen tuntuu pian yhtä passivoivalta kuin ennenkin. Jos sen sijaan aina välillä näkee jotain ystävän seinän kokoisesta töllöstä, niin se näyttää vaikuttavalta, koska siihen ei ole vielä tottunut. Samalla periaatteella suurin osa kaupoista löytyvistä tuotteista onnistuvat viemään käyttäjän rahaa tuottamatta mitään parannusta elämän laatuun. Poikkeuksia toki löytyy.
En suosittele tinkimään terveydestä, ruoan laadusta, tai usein käytetyistä työkaluista.
Lisäksi: Jotkut kalliit tavarat ovat laadukkaita ja kestävät pitkään, jolloin kalliimpi tuote tulee pitkällä tähtäimellä halvemmaksi kuin halpa sekunda. Näiden tilanteiden tunnistaminen ei ole helppoa. Minä en ainakaan vielä osaa.

Tulevaisuuden skenaariot

Jos maailma ei muutu merkittävästi tai muuttuu talouden kannalta parempaan suuntaan, niin tällä menetelmällä tulee rikkaaksi, tai ainakin varakkaaksi.
Jos käy huonosti, niin tällä elämäntyylillä on jo tottunut melko yksinkertaiseen elämään ja toivottavasti oppinut muutaman hyödyllisen taidon siinä sivussa. Niukoissa tai vihamielisissä oloissa elämisestä tulisi todennäköisesti mukavampaa ja helpompaa.
Nykyhetkessä tulee kuitenkin elettyä tavallista elämää, rahaa on tarpeeksi, ja tulee opittua uusia asioita, sekä tuhottua ympäristöä hitusen vähemmän kuin muut saman yhteiskunnan jäsenet. Maailma ei tällä tavalla pelastu, mutta ei se ainakaan huonommaksi muutu, kun useisiin vaihtoehtoihin verrataan.

Jyväskylän kaupunki kerää ihmisten mielipiteitä keskustan kehittämiseksi. Ei kuitenkaan kaikkien ihmisten – vain kuluttajien mielipiteitä kaivataan, mitä tavallisiin ihmisiin tulee. Ennen tämän kyselyn näkemistä luulin, että kaupungissa olisi tarkoitus asua ja elää. Nyt tiedän paremmin.

Tässä linkki kyselysivustolle: http://www.jyvaskyla.fi/kaavoitus/keskusta

GTD

13/06/2013

Getting things done on eräänlainen tuottavuusjärjestelmä, tai toisesta näkökulmasta muistilista ja muutama käytöstapa jotka tukevat sitä. Se helpottaa asioiden muistamista ja tarjoaa välineitä stressin vähentämiseen, sekä kertoo, paljonko asioita on oikeasti työn alla.
Olen tehnyt järjestelmästä oman versioni (kuten kaikki sen käyttäjät tekevät) ja käyttänyt sitä jo jonkin aikaa. Ainakin niin pitkään, että kehtaan siitä kirjoittaa. Tiivistän lyhyesti muutaman keskeisen periaatteen järjestelmästä, kerron mitä iloa niistä on minulle ollut, ja annan sitten lisää lähteitä, jos haluaa touhuun enemmän tutustua.

Kerää kaikki huolen ja murheen aiheet

Kaikki asiat, jotka pitäisi hoitaa joskus tai tehdä joskus, tulee kirjoittaa ylös. Teorian mukaan ne eivät tällöin kuormita mieltä, kunhan ne on kirjoitettu paikkaan, josta ne tulee myös luettua. Tähän tulee kirjoittaa kaikki roskien viemisestä ja vuokran maksamisesta vaikkapa muuttamiseen.
Olen huomannut tämän tehokkaaksi. Kannan pientä vihkoa ja kynännysää, jotta voin kirjoittaa asioita ylös myös muualla kuin kotona. Niitä tulee mieleen usein esimerkiksi kävellessä tai julkisissa kulkuneuvoissa.

Tee nopeasti hoidettavat asiat pois alta

Jos asian voi hoitaa alle minuutissa (tai neljässä, tai jotain), niin se kannattaa tehdä heti. Muuten se jää kaivelemaan ja kasvattaa listaa asioista jotka olisi pitänyt tehdä.

Pidä listaa tekemättömistä asioista

Listalta on helppo katsoa, että mitä kaikkea pitäisi tehdä, ja siitä myös huomaa, jos jokin kohta jää roikkumaan eikä tule millään tehdyksi.
Listan hyödyllisyys riippuu omasta itsekurista. Jos sitä saa käytettyä listana asioista joita pitäisi tehdä, niin se toimii, ja jos sinne vain kirjoittelee juttuja lämpimikseen, niin eivät ne tule tehdyiksi.

Kerää kaikki samaan paikkaan

Kaikki muistettava pitäisi kerätä yhteen ja samaan paikkaan, niin että esimerkiksi muistettavien asioiden pinoja ei lojuisi ympäri taloa ja laskuja jääkaapin ovessa kauppalistan vieressä. Muistutuspaikat saavat kaiken näyttämään sotkuisalta ja siten saavat ongelmat näyttämään suurilta, lisäten viivyttelyä.
Minulla on netissä kirjoitusalusta tätä varten. Pääsen siihen käsiksi kaikilta netissä olevilta tietokoneilta. Siirrän siihen tavaran muistivihosta päivittäin. Aiemmin käytin sähköpostilaatikkoa, epätavalliseen paikkaan sijoitettavia tavaroita ja joskus kirjoitettuja listoja. Nykyinen tapa toimii paremmin.

Päätä seuraava konkreettinen teko

Jokaista tehtävää asiaa kohti tulee päättää seuraava konkreettista toimintaa vaativa askel, joka pitää tehdä ennen sitä. Muuten kyseinen homma jää helposti pelottavaksi möröksi painamaan.
Olen luistanut tästä, ja sen huomaa heti saamattomuutena ja roikkumaan jäävinä asioina. Kun saa pidettyä kuria tästä, niin asiat hoituvat huomattavasti sujuvammin.

Lähteitä

Suomennettu kirja, josta huomaa että sitä ei ole nykypäivänä kirjoitettu: Allen, David: Kerralla valmista : opi tehokkaaksi ilman stressiä . Löytyy ainakin Jyväskylän kirjastosta.
Lyhyt ja tiivistetty katsaus: http://lifedev.net/gtd-cheatsheet/
Motivaatiota ja perusperiaatteet, ja samasta blogista paljon satunnaisia vinkkejä: http://www.43folders.com/2004/09/08/getting-started-with-getting-things-done
Oma toteutus muutama kuukautta sitten, muutamin kommentein: http://kirjoitusalusta.fi/hf8WYpYIzF . Olen muuttanut lähestymistapaani sen jälkeen, mutta kyllä tuosta jonkinlaisen mielikuvan saa.
Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.