Keskusteluista
12/04/2009
On olemassa tällainen hieno englanninkielinen termi kuin ”small talk”. Pitäisi höpistä jotain yhdentekevää ja olla seurallinen ja välttää kaikkea kiinnostavaa tai provosoivaa. Tylsäähän sellainen on. Lisäksi se on vaikeaa. Helpompi vaan pitää päänsä kiinni ja kuunnella. Olen kyllä yrittänyt rampata kaikenlaisissa kissanristiäisissä oppiakseni sellaista sosiaalisuutta, mutta ei ole vielä kunnolla tuloksia ainakaan minulle ilmennyt.
Ystävien tai perheenjäsenten kanssa pystyn ehkä small talkkia harrastamaan, tosin tuppaan kyllästymään ja aloittamaan jonkun mielekkään toiminnan. Ei kyseistä juttelun muotoa voi edes silloin kauhean kiinnostavana pitää.
Syvät keskustelut ovat, lähes aiheesta riippumatta, kiinnostavia. Syväksi taidan määritellä keskustelun, jossa joku kertoo, miten ajattelee, tai jossa opin jotain muuta kuin triviaa. Tällaiset keskustelut ovat valitettavasti aivan liian harvinaisia.
Amatööri 
21/04/2009 at 11:32 pm
Omasta mielestäni suomalaisessa kulttuurissa on hienoa se, että voidaan ystävän tai ystävien kanssa olla jossain tilanteessa hetki hiljaakin. Olen huomannut, että joitain ulkomaalaisia tämä ahdistaa. Heistä saattaa tuntua kiusalliselta, jos joku ei puhu koko ajan. Kuin asiat olisivat pielessä, jos joku ei ole koko ajan äänessä.
22/04/2009 at 6:59 pm
Päivää, Antti.
Tosi on. Omasta puolestani pidän syviä keskusteluita hiljaisuutta mukavampina, mutta satunnainen höpötys tippuu hiljaisuuden alle mielyttävyydessä.