Liityin Blogilistalle. Profiili: http://www.blogilista.fi/kayttaja/41837

Haku ”blogilista.fi melkein matemaatikko” ja sama, mutta hakusanat eri järjestyksessä, ovat suosituimmat tähän blogiin johtaneet. Nyt eivät tuota enää pettymystä.

Myös pärstäkirjaan (englanniksi Facebook) liityin. Ville, sattuuko sinulla olemaan sopivaa (erityisesti ei vihreää) kuvaa minun pärstästäni siellä kamerassa? Profiili: http://www.facebook.com/profile.php?id=1793341496

Mainokset

Leikki ja läheiset

18/05/2009

Viimeksi määrittelin leikin ja annoin esimerkkejä. Nyt kirjoitan hieman lisää leikistä ja erityisesti sen suhteesta lähimmäisyyteen.

Ensimmäinen havainto: Jos voin leikkiä jonkun kanssa niin pidän häntä vähintään kaverina. Leikki yhdistää. Tässä pitää ottaa huomioon, että leikki on laaja käsite. Leikkimiseksi lasken edelleen kaiken tositarkoituksella tehdyn, itsestään motivaation löytävän toiminnan. Syvät keskustelut lasketaan, samoin toisen tuntemaan oppiminen, mikäli toinen on kiinnostava.

Kiinnostava kysymys on: Voiko toisen tuntea leikkimättä hänen kanssaan? Koskapa olen laajentanut leikin käsitettä niin laajaksi kuin nyt olen, voin kohtalaisella varmuudella sanoa, että ei. (Tässä vaiheessa joku filosofi voisi hypätä puskasta ja mainita, että olen laajentanut leikin käsitettä liikaa ja käytän väärin Huizingan käsitettä; jälkimmäinen on totta, ensimmäiseen minulla on syyni.)

Seurauksia. Jos ja vain jos olet leikkinyt minun kanssani niin olet kaverini. Lisäksi minulla on ongelmia ystävystyä pinnallisten ihmisten kanssa; pinnalliseksi kutsun sellaista ihmistä, joka ei halua keskittyä mihinkään, höpöttelee vain tyhjänpäiväisyyksiä. Sulkeutuneet ihmiset eivät yleensä ole ongelma, koska he puhuvat mielellään kiinnostuksen kohteistaan. Sulkeutuneisiin ja pinnallisiin ihmisiin en ole vielä törmännyt; mikäli heitä on olemassa lienevät he kohtalaisen hankalia tavata.

En myöskään ole ihan varma pinnallisten ihmisten olemassaolosta. Kenties he ovat vain ihmisiä, jotka teeskentelevät liikaa eivätkä uskalla tulla esiin hpöpötyksensä alta?

Ensin tiedotusta: Lauantaina on Jyväskylässä Yläkaupungin Yö. Siellä on miekkailua ja muuta potentiaalisesti kiinnostavaa. Myös juttua Linuxista ja niin edespäin, mistä päästäänkin asiaan.

Käyttöjärjestelmä on se juttu, jonka päällä kaikki ohjelmat pyörivät. Jos et tiedä mistä puhun (ja minä en oikeasti tiedä kauhean syvällisesti), niin pari esimerkkiä ovat Windows XP ja Vista. Ne ovat sikäli huonoja esimerkkejä, että ovat päältä katsoen samankaltaisia; samat ohjelmat tuppaavat toimimaan molemmissa, esimerkiksi.

Minä vaihdoin (Arton avustuksella) oman koneeni toimimaan Linux-käyttöjärjestelmällä (OpenSuse, tarkennettuna). Syy tähän on pääasiassa ideologinen; ei tämä Windowsia parempi tai huonompi ole näin peruskäyttäjän näkökulmasta. Vistaa olen käyttänyt enemmän, mutta jälleen peruskäyttäjän näkökulmasta XP ja Vista ovat samanlaisia, paitsi XP on vähemmän ärsyttävä.

Ideologinen syy. Koskapa uskon patenttien olevan haitallista yhteiskunnalle, suosin tarpeeksi vapaita lähestymistapoja tähän hommaan. Tarpeeksi vapaita tarkoittaa, että ketään ei kielletä kehittämästä tai jakamasta ohjelmaa edelleen. (Koodin avoimuus ei minua sinänsä hirveästi kiinnosta, vaikka näenkin sen positiivisena asiana, sillä se helpottaa edellämainittua kehittämistä.)

Play in society

14/05/2009

This is a post in English that covers at least most of the same ground that a previous post covered in Finnish, but is not a translation, so the content may vary. I was working these things when writing the post roleplaying in society over at Cogito, ergo ludo.

In Finnish there are different words for playing as done by children (leikki), playing games (pelaus) and playing an instrument (soitto). When speaking of play I am referring to all of these categories, but mostly to the first one. The definition I use for play and some qualities of it:

  • Play is practiced with a certain attitude of commitment or even zeal; playing is earnest. Serious would obviously be a wrong word for describing all play, but it does fit surprisingly much of it.
  • Play is motivated by itself, rather than some reward (though a reward may be involved and instrumental in starting the activity) or outside pressure.
  • Play is fundemantally honest. Even when play involves trickery (poker, say), everyone is aware of that being the nature of the play, and hence the activity can still be called honest.
  • Playing makes one vulnerable: As one plays in earnest and does so honestly, one can be genuinely hurt and further others notice.

I contrast play with concept of pretending. Some qualities:

  • Pretending is motivated by some outside factor; not having any options or because one (thinks one) would lose face if one were to act in some other manner.
  • Pretending is hence not done with full commitment; it is forced and hence one is just doing what one is told, as opposed to what one wants to do.
  • Pretending is always dishonest, as one must do something one would not like to do.
  • Pretending at least seems to protect one from failures: One can always simply say that one had no chances anyway or one does not care even if one fails or other such justification.

I believe that current society makes play something to hide or do alone, while forcing people to pretend all the time. There is significant social pressure to be normal, whatever that means. There is pressure to not show one’s emotions. Modern society demands that on pretend, and might fail if people stopped doing so. Or maybe not. I’m no visionary.

A good example of how this all works out is school. People are forced in. Many do not find it meaningful; that is, they have to pretend to participate or else play other games, most of which disturb the situation. Those who do find it meaningful; that is, those who can play when studying, typically don’t have much problems, but they are still assumed to not disobey people or make noise, and all of that is very restrictive, even oppressing.

Personally, I feel the need to play. Playing alone (computer games, say) is fine, but not sufficient. Roleplaying is one way of genuinely playing in a group, especially when everyone trusts each other. Other social games can fill the same niche, but of course I hold them less interesting then roleplaying.

Regardless, there still is the sense of not having the permission to be oneself in company. I think it is terribly draining and unhealthy.

What to do? I think I’ll try to build a network of people within the larger society; a network so that I don’t need to pretend when among them. It might lead to something, or not. Hard to tell right now.

leikkiä lyödään

11/05/2009

Puuron syönti vapaaehtoista.

Kirjoitan hieman jotain leikistä; erityisesti leikistä teeskentelyn vastakohtana (tavallaan). Paljon kiitosta tästä postista kuuluu Johann Huizingan kirjalle Homo ludens eli Leikkivä ihminen (Jonne, kiitoksia lainasta), samoin kuin kummieni juhlalle ja nyt myöhemmin Juusolle avusta ajatusten selvittämisestä sekä Villelle hyvästä yrityksestä.

Eli siis leikki. Suosittelen ajattelemaan lapsia leikkimässä; leikkivän koiran ajattelu toimii vähintään yhtä hyvin. Väitän, että seuraavat asiat ovat vaihtelevassa määrin totta kyseisestä, sanoisinko puhtaasta, leikistä:

  • Leikkiin osallistutaan vakaudella ja antaumuksella; ei vain olla leikkivinään tai vähän pelailla, vaan ollaan täysillä mukana.
  • Leikitään leikkimisen tai kyseisen leikin takia. Se voi olla täysin mieletöntä ulkopuolisille, mutta leikkijälle omalla tavallaan mielekästä nimenomaan yllä olevan asenteen takia.
  • Leikki on rehellistä. Leikkiessä ei yritetä oikeasti huijata toisia ja tehdä jotain muuta pinnan alla, vaan kaikki osallistujat tietävät leikin tavoitteen ja usein myös pelisäännöt ovat tiedossa. Siirrytään hetkeksi vähän monimutkaisempiin leikkeihin. Pokeria pelatessa, vaikka ideana onkin hämätä muita, kaikki tietävät tämän olevan totta. Varsinainen huijaus sen sijaan ei ole hyväksyttävää. Pokeri on lopulta rehellinen leikki, vaikka pinnalta näyttääkin olevan täynnä valheita ja hämäystä.
  • Leikki on vaarallista. Leikkiessä laittaa itsensä aidosti likoon ja voi käydä niin, että sattuu tai häviää ja muut huomaavat tämän. Leikkiessä ottaa sen riskin.

Ennen suurempaa esimerkkien tulvaa määrittelen vielä mitä tarkoitan teeskentelyllä leikin vastakohtana. Saatan muutaman ominaisuuden kirjoittaa auki, myös.

  • Teeskentely on sitä, että tekee jotain itselleen merkityksetöntä siksi, että sitä odotetaan tehtäväksi tai joku odottaa, että sen tekee.
  • Teeskennellessä välitetään siitä, mitä muut sinusta ajattelevat.
  • Teeskentely ei ole tosissaan tekemistä: Silloin luovutetaan jo ennen aloittamista, sanotaan, ettei osata kuitenkaan.
  • Edellisen seurauksena jos teeskennellessä käy ikävästi, voi vain sanoa, että en minä edes oikeasti yrittänyt. Teeskentely yrittää olla riskitöntä.
  • Teeskentely on valehtelua, naamioitumista. Teeskennellään, ettei tämä oikeasti kiinnosta, ettei tässä ole mitään kiinni, että ollaan jo valmiiksi hävitty.

Minun teesini on, että yhteiskunta vaatii liikaa teeskentelyä ja painaa leikkimisen yksityiseksi ja tavallaan hävettäväksi, täten tehden paljon pahaa ihmisille. Mutta, hirveästi abstraktia hölinää. Otan henkilökohtaisia ja hieman yleisempiäkin esimerkkejä.

  • Tosissaan pelaaminen ja parhaansa yrittäminen on leikkimistä, on kyse sitten urheilusta, lauta- tai elektronisista peleistä. Pelikentällä hilluminen vain koska joku pyysi mukaan tai koska opettaja sanoo niin sen sijaan on teeskentelyä.
  • Roolipelaaminen on leikkimistä kun siihen oikeasti syventyy. Jos sen sijaan pitää etäisyyden ja vähän niin kuin on osallistuvinaan, niin teeskentelee ja usein pilaa pelin muiltakin. (Lisää roolipeleistä ja leikkimisestä, tosin englanniksi, löytyy toisen blogin puolelta.)
  • Syvät, kiinnostavat keskustelut ovat leikkiä:  Silloin syvennytään vakavasti johonkin asiaan ja kommunikoidaan. Small talk on minulle teeskentelyä: Yritän kuunnella ja ehkä sanoa jotain, vaikka oikeasti minua ei kiinnostaisi pätkääkään.
  • Yleisemmin: Sosiaalinen kanssakäyminen ihmisten kanssa on leikkiä, jos olet oikeasti kiinnostunut kyseisistä ihmisistä ja haluat oppia heistä lisää ja tuntemaan heidät paremmin. Teeskentelyä se on, jos ihmiset eivät kiinnosta tai et vain usko oppivasi heitä kuitenkaan tuntemaan.
  • Opiskelu oppimismielessä on leikkiä: Aiheeseen aidolla innostuksella syventyminen täyttää kaikki leikin merkit. Sen sijaan opiskelu vain sen takia, että joku sanoo niin tai että se on lukujärjestyksessä, on teeskentelyä puhtaimmillaan.
  • Vielä lisää koulusta ja samalla armeijasta. Jotkut ihmiset sopeutuvat järjestelmiin ja toimivat niissä parhaansa mukaan; leikkivät mukana. Toiset kapinoivat vastaan, teeskentelevät, repivät kaikki loputkin alas. Tässä on suomalaisen koulujärjestelmän ongelma.
  • Esiintyminen, kun on jotain esitettävää, jotain sanottavaa, on leikkiä. Esiintyminen sen takia, että kurssilla on pidettävä joku esitys, menee teeskentelyn puolelle.
  • Valehtely on teeskentelyä, mukaanlukien niin sanotut valkoiset valheet. Rehellisyys, suunsa puhtaaksi puhuminen, on leikkiä. Teeskentely on yhteiskunnan vaatima taito.

Tuossa lienee tarpeeksi esimerkkejä hetkeksi. Käytännössä kutsun kaikkea mielekästä leikiksi ja kaikkea mielivaltaista teeskentelyksi. Nimet vaikuttavat kuitenkin sopivilta.

Mainitsin teesini siitä, että teeskentely on pahasta. Toisaalta se on myös yhteiskunnalle välttämätöntä, ainakin yhteisön nykyisessä muodossa. Kenties kaikille laajemmille yhteiskunnille. Teeskentelyn ikävyys johtuu siitä, että silloin peitetään oikeat, aidot tunteet ja tehdään jotain epämukavaa. Teeskentely on puolustuskeino: tilanteet joihin joutuu ja joista ei pidä sattuvat vähemmän, kun oppii teeskentelemään. Ainakin sillä hetkellä uskoo, että ne sattuvat vähemmän. Väittäisin, että pitemmän päälle kaikki teeskentely, kaikki peitetyt pettymykset ja paha olo tunkeutuvat ulos. Sitten mennään särki.

Leikki itsessään on hyvästä. Vielä parempaa on leikki ryhmässä. Roolipelaus on oma tapani hoitaa kyseinen tarve. Urheilu tai sille hurraaminen toimii joillekin, toisille vaikkapa shakin peluu. Juovuksissa olo tarjoaa sosiaalisen tekosyyn leikkiä (oikotie, jolle en halua astua).

Alan taas harhautumaan aiheesta itsestään. Siis leikki. Leikin merkitys. Taidan ottaa tavoitteekseni rakentaa ympärilleni yhteisön – ei, verkoston – ihmisiä, joiden kanssa voin leikkiä, tavalla tai toisella. Ei elämästä muuten mitään taida tulla. Erityisen hieno vertaus (englanniksi) löytyy täältä: http://savagemeetskeypad.blogspot.com/2008/12/raft-story.html

Haaste on suuri; peräti valtava. Henkilökohtainen haasteeni on lähinnä ujous tai pelokkuus tai arkuus (miten vaan). Tuo ei ole aivan tarpeeksi, joten erittelen sitä hieman. Ensimmäinen, perinteinen ujous, on minun käyttämilläni sanoilla pelkoa leikkiä muiden seurassa. Toinen puoli, kenties sulkeutuneisuudeksi kutsuttu, on pelkoa oikeasti puhua ihmisille siitä, mitä tuntee ja tietää. Näm liittyvät yhteen, sillä molemmissa pelkään heikkoutta, haavoittuvuutta.

Taidan lopettaa tähän. Tarkoitus oli kirjoittaa enemmän ja käsitellä joitain henkilökohtaisempia tilanteita, mutta en kuitenkaan taida julkaista niitä verkossa ihan kaikkien luettavaksi.

Piraattipuolueen blogin kautta löysin otakantaa.fi – sivuston, jossa tavalliset pulliaiset saavat sanoa mielipiteensä erinäisistä lakiuudistuksista. Erityisesti minua kiinnostaa eräs kulttuuriin liittyvä kysely: http://otakantaa.fi/hanke.cfm?group=406&&id=57

Kehotan ihmisiä ottamaan kantaa. Seuraaviin asioihin minä kiinnitän huomiota: Kulttuuri on ideaalisesti jotain, mitä ihmiset tekevät itse. Piirtävät itse, laulavat, kirjoittavat ja soittavat itse toisilleen. Keskustelevat taiteesta ja tieteestä. Roolipelaavat (kyseisestä harrastuksesta minulla on toinen blogi).  Blogit ovat keskustelun muoto. Samoin on joskus, erityisesti kun luettua myös kommentoidaan ja käytetään itse muualla.

Kuluttaminen on toinen kulttuuriin kiinteästi liittyvä termi. Kaupalliset tahot kovasti ajavat ihmisiä kuluttamaan yhä enemmän ja enemmän, vieläpä niin kalliilla kuin mahdollista, jotta he saisivat rahat itselleen. Rahoja käytetään enemmän rahan hankkimiseen ja ehkä siinä sivussa vähän kulttuurituotantoakin avustetaan.

Kannattakaa ihmisläheistä, itse tehtyä kulttuuria. Tukekaa ilmaista kulttuuria.

Tukekaa myös vapaata kulttuuria. Vapaa kulttuuri tarkoittaa sitä, että ihmiset saavat rakentaa toistensa kehittämien ideoiden päälle ja saavat levittää omiaan sekä muiden ideoita. Vapaa kulttuuri tässä mielessä on hieman kiistanalaisempi asia, mutta varmasti ajattelemisen arvoinen.