leikkiä lyödään

11/05/2009

Puuron syönti vapaaehtoista.

Kirjoitan hieman jotain leikistä; erityisesti leikistä teeskentelyn vastakohtana (tavallaan). Paljon kiitosta tästä postista kuuluu Johann Huizingan kirjalle Homo ludens eli Leikkivä ihminen (Jonne, kiitoksia lainasta), samoin kuin kummieni juhlalle ja nyt myöhemmin Juusolle avusta ajatusten selvittämisestä sekä Villelle hyvästä yrityksestä.

Eli siis leikki. Suosittelen ajattelemaan lapsia leikkimässä; leikkivän koiran ajattelu toimii vähintään yhtä hyvin. Väitän, että seuraavat asiat ovat vaihtelevassa määrin totta kyseisestä, sanoisinko puhtaasta, leikistä:

  • Leikkiin osallistutaan vakaudella ja antaumuksella; ei vain olla leikkivinään tai vähän pelailla, vaan ollaan täysillä mukana.
  • Leikitään leikkimisen tai kyseisen leikin takia. Se voi olla täysin mieletöntä ulkopuolisille, mutta leikkijälle omalla tavallaan mielekästä nimenomaan yllä olevan asenteen takia.
  • Leikki on rehellistä. Leikkiessä ei yritetä oikeasti huijata toisia ja tehdä jotain muuta pinnan alla, vaan kaikki osallistujat tietävät leikin tavoitteen ja usein myös pelisäännöt ovat tiedossa. Siirrytään hetkeksi vähän monimutkaisempiin leikkeihin. Pokeria pelatessa, vaikka ideana onkin hämätä muita, kaikki tietävät tämän olevan totta. Varsinainen huijaus sen sijaan ei ole hyväksyttävää. Pokeri on lopulta rehellinen leikki, vaikka pinnalta näyttääkin olevan täynnä valheita ja hämäystä.
  • Leikki on vaarallista. Leikkiessä laittaa itsensä aidosti likoon ja voi käydä niin, että sattuu tai häviää ja muut huomaavat tämän. Leikkiessä ottaa sen riskin.

Ennen suurempaa esimerkkien tulvaa määrittelen vielä mitä tarkoitan teeskentelyllä leikin vastakohtana. Saatan muutaman ominaisuuden kirjoittaa auki, myös.

  • Teeskentely on sitä, että tekee jotain itselleen merkityksetöntä siksi, että sitä odotetaan tehtäväksi tai joku odottaa, että sen tekee.
  • Teeskennellessä välitetään siitä, mitä muut sinusta ajattelevat.
  • Teeskentely ei ole tosissaan tekemistä: Silloin luovutetaan jo ennen aloittamista, sanotaan, ettei osata kuitenkaan.
  • Edellisen seurauksena jos teeskennellessä käy ikävästi, voi vain sanoa, että en minä edes oikeasti yrittänyt. Teeskentely yrittää olla riskitöntä.
  • Teeskentely on valehtelua, naamioitumista. Teeskennellään, ettei tämä oikeasti kiinnosta, ettei tässä ole mitään kiinni, että ollaan jo valmiiksi hävitty.

Minun teesini on, että yhteiskunta vaatii liikaa teeskentelyä ja painaa leikkimisen yksityiseksi ja tavallaan hävettäväksi, täten tehden paljon pahaa ihmisille. Mutta, hirveästi abstraktia hölinää. Otan henkilökohtaisia ja hieman yleisempiäkin esimerkkejä.

  • Tosissaan pelaaminen ja parhaansa yrittäminen on leikkimistä, on kyse sitten urheilusta, lauta- tai elektronisista peleistä. Pelikentällä hilluminen vain koska joku pyysi mukaan tai koska opettaja sanoo niin sen sijaan on teeskentelyä.
  • Roolipelaaminen on leikkimistä kun siihen oikeasti syventyy. Jos sen sijaan pitää etäisyyden ja vähän niin kuin on osallistuvinaan, niin teeskentelee ja usein pilaa pelin muiltakin. (Lisää roolipeleistä ja leikkimisestä, tosin englanniksi, löytyy toisen blogin puolelta.)
  • Syvät, kiinnostavat keskustelut ovat leikkiä:  Silloin syvennytään vakavasti johonkin asiaan ja kommunikoidaan. Small talk on minulle teeskentelyä: Yritän kuunnella ja ehkä sanoa jotain, vaikka oikeasti minua ei kiinnostaisi pätkääkään.
  • Yleisemmin: Sosiaalinen kanssakäyminen ihmisten kanssa on leikkiä, jos olet oikeasti kiinnostunut kyseisistä ihmisistä ja haluat oppia heistä lisää ja tuntemaan heidät paremmin. Teeskentelyä se on, jos ihmiset eivät kiinnosta tai et vain usko oppivasi heitä kuitenkaan tuntemaan.
  • Opiskelu oppimismielessä on leikkiä: Aiheeseen aidolla innostuksella syventyminen täyttää kaikki leikin merkit. Sen sijaan opiskelu vain sen takia, että joku sanoo niin tai että se on lukujärjestyksessä, on teeskentelyä puhtaimmillaan.
  • Vielä lisää koulusta ja samalla armeijasta. Jotkut ihmiset sopeutuvat järjestelmiin ja toimivat niissä parhaansa mukaan; leikkivät mukana. Toiset kapinoivat vastaan, teeskentelevät, repivät kaikki loputkin alas. Tässä on suomalaisen koulujärjestelmän ongelma.
  • Esiintyminen, kun on jotain esitettävää, jotain sanottavaa, on leikkiä. Esiintyminen sen takia, että kurssilla on pidettävä joku esitys, menee teeskentelyn puolelle.
  • Valehtely on teeskentelyä, mukaanlukien niin sanotut valkoiset valheet. Rehellisyys, suunsa puhtaaksi puhuminen, on leikkiä. Teeskentely on yhteiskunnan vaatima taito.

Tuossa lienee tarpeeksi esimerkkejä hetkeksi. Käytännössä kutsun kaikkea mielekästä leikiksi ja kaikkea mielivaltaista teeskentelyksi. Nimet vaikuttavat kuitenkin sopivilta.

Mainitsin teesini siitä, että teeskentely on pahasta. Toisaalta se on myös yhteiskunnalle välttämätöntä, ainakin yhteisön nykyisessä muodossa. Kenties kaikille laajemmille yhteiskunnille. Teeskentelyn ikävyys johtuu siitä, että silloin peitetään oikeat, aidot tunteet ja tehdään jotain epämukavaa. Teeskentely on puolustuskeino: tilanteet joihin joutuu ja joista ei pidä sattuvat vähemmän, kun oppii teeskentelemään. Ainakin sillä hetkellä uskoo, että ne sattuvat vähemmän. Väittäisin, että pitemmän päälle kaikki teeskentely, kaikki peitetyt pettymykset ja paha olo tunkeutuvat ulos. Sitten mennään särki.

Leikki itsessään on hyvästä. Vielä parempaa on leikki ryhmässä. Roolipelaus on oma tapani hoitaa kyseinen tarve. Urheilu tai sille hurraaminen toimii joillekin, toisille vaikkapa shakin peluu. Juovuksissa olo tarjoaa sosiaalisen tekosyyn leikkiä (oikotie, jolle en halua astua).

Alan taas harhautumaan aiheesta itsestään. Siis leikki. Leikin merkitys. Taidan ottaa tavoitteekseni rakentaa ympärilleni yhteisön – ei, verkoston – ihmisiä, joiden kanssa voin leikkiä, tavalla tai toisella. Ei elämästä muuten mitään taida tulla. Erityisen hieno vertaus (englanniksi) löytyy täältä: http://savagemeetskeypad.blogspot.com/2008/12/raft-story.html

Haaste on suuri; peräti valtava. Henkilökohtainen haasteeni on lähinnä ujous tai pelokkuus tai arkuus (miten vaan). Tuo ei ole aivan tarpeeksi, joten erittelen sitä hieman. Ensimmäinen, perinteinen ujous, on minun käyttämilläni sanoilla pelkoa leikkiä muiden seurassa. Toinen puoli, kenties sulkeutuneisuudeksi kutsuttu, on pelkoa oikeasti puhua ihmisille siitä, mitä tuntee ja tietää. Näm liittyvät yhteen, sillä molemmissa pelkään heikkoutta, haavoittuvuutta.

Taidan lopettaa tähän. Tarkoitus oli kirjoittaa enemmän ja käsitellä joitain henkilökohtaisempia tilanteita, mutta en kuitenkaan taida julkaista niitä verkossa ihan kaikkien luettavaksi.

4 Responses to “leikkiä lyödään”


  1. […] This is a post in English that covers at least most of the same ground that a previous post covered in Finnish, but is not a translation, so the content may vary. I was working these things […]

  2. ksym Says:

    ”Opiskelu oppimismielessä on leikkiä: Aiheeseen aidolla innostuksella syventyminen täyttää kaikki leikin merkit. Sen sijaan opiskelu vain sen takia, että joku sanoo niin tai että se on lukujärjestyksessä, on teeskentelyä puhtaimmillaan.”

    Onneksi tajusin lopettaa teeskentelyn ja lopetin opiskelut aikoinaan. Tosin nykyään tahtoo olla ongelmia keksiä mitään järkevää tekemistä. Sitten tekeekin jotain tyhmyyksiä jos ei keksi järkevyyksiä. Kun jaksas alottaa opinnot uudestaan. Mutta epäilen, kohta iskee 30 vee lasiin.

    ”Small talk on minulle teeskentelyä: Yritän kuunnella ja ehkä sanoa jotain, vaikka oikeasti minua ei kiinnostaisi pätkääkään.”

    Yksi syy miks en paljoa pyöri satunnaisissa porukoissa, niissä kun pitäs justiinsa teeskennellä ja jauhaa paskaa asioista mistä ei oikeasti saa mitään keskustelua aikaiseksi. Tulee vaan semmonen tunne, että on yksin kaikkien keskellä. Kamalaa.

    Suosin sellasten ihmisten seuraa, joiden kanssa voi leikkiä.

    Ja vielä suurempi ongelma itseni kannalta tuon Small Talkin kanssa on se, kun se ois justiinsa se keino millä noi vastakkaisen sukupuolen jäsenet pitäs iskee. Mua henk. koht. vituttaa se että pitäisi osata hännystellä ja egoilla, että misut ottaa noottia.

    Ja nykysellään sitten … mua ei suoraansanottuna kiinnosta naiset, joilla ei ole mitään syvällisempää sanottavaa. Ei auta vaikka ois kuinka nätti. Minusta teeskentely, joko tietoinen tai opittu tapa, on surullista. Ja siis totaalinen turn off. En nyt halua yleistää, mutta kyllä mä voisin vuosien kokemuksella sanoa että tiedän miten pinnallista ja raakaa toi parinmuodostuspeli on.

    ”… Toinen puoli, kenties sulkeutuneisuudeksi kutsuttu, on pelkoa oikeasti puhua ihmisille siitä, mitä tuntee ja tietää. Näm liittyvät yhteen, sillä molemmissa pelkään heikkoutta, haavoittuvuutta.”

    Hauska dilemma. Paljasta kurkku luottamuksen merkiksi, ja toinen osapuoli iskee hampaansa siihen. Sitähän se pelko on? Ja hyvä pelko onkin.

    Eipä tuohon ratkaisua. Parhaiten pärjää kun seuraa tietyn ihmispiirin sosialisointia, analysoi niiden sanomisia ja käytöstä. Sitten tekee päätöksen, että voisiko niiden kanssa tulla juttuun. Sen jälkeen mahdollisesti koittamaan sosiaalista kontaktia.

    Mä en yleensä jaksa vaivautua, koska tällainen varovainen lähestyminen on aikaavievää puuhaa. Juttelen ennemmin semmoisten ihmisten kanssa jotka ovat selvästi avoimia, sen nimittäin huomaa. Yleensä saa parempia tuloksia. Jne.

  3. Tommi Says:

    Suosin sellasten ihmisten seuraa, joiden kanssa voi leikkiä.

    Täsmälleen. Pitänee kirjoittaa lisää aiheesta jossain vaiheessa. (Blockquote-tagit muuten toimivat.)


  4. […] Viimeksi määrittelin leikin ja annoin esimerkkejä. Nyt kirjoitan hieman lisää leikistä ja erityisesti […]


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: