Johdatus roolipelaamiseen

16/07/2009

Tuli tässä päivänä eräänä selväksi, että minulla on kokonaiset kolme lukijaa, jotka eivät roolipeleistä juurikaan tiedä. Ystävällisenä ihmisenä velvollisuuteni on tietenkin sivistää kyseisiä lukijoita.

Aloitin roolipelaamisen (eli ropelluksen eli ropetuksen; viittaan rakkaiden lasten nimeämisperiaatteeseen) joskus ala-asteen puolella, luulisin. Tällä hetkellä roolipelaus on yksi keskeisistä tekijöistä elämässäni ja yksi asioista, joiden kautta määrittelen identiteettini.

Roolipelaamisen perusidea on luoda fiktiivinen tilanne (kuten kirjoissa, elokuvissa, näytelmissä, …, luodaan) ja luoda sinne hahmoja (vertaa jälleen muut mediat). Roolipelaamiseen tarvitaan vähintään kaksi henkilöä; itse pidän neljää tai viittä osanottajaa ihanteena, mutta se on hyvin pitkälti mielipidekysymys. Yleensä yksi osanottaja ottaa pelinjohtajan (pelinpitäjä, PJ, englanniksi game master eli GM, ruotsiksi spelledare eli SL) paikan; PJ on se, joka aika pitkälti ottaa vastuun pelin jouhevasta etenemisestä ja homman koordinoimisesta. Muut osanottajat, tästä eteenpäin pelaajat, luovat tai valitsevat itselleen hahmon, pelaajahahmoksi kutsutun.

Yhdessä sovitaan tai pelinjohtaja päättää jonkin verran aloitustilannetta; esimerkiksi laivallinen viikinkejä palaa kotiinsa pitkältä reissulta, mutta kotokylän tuntumassa riehuukin kauhea jätti. Joskus hahmoista kirjoitetaan hirveästi yksityiskohtia ja tietoa ylös, mutta alkuun pääsee aika pienellä: Kaikkien osanottajien pitäisi saada jonkinmoinen kuva kaikkien pelaajien hahmoista. Jos mukana on aloittelijoita, niin suosittelen kaikkien valitsevan hahmoilleen iän, sukupuolen, nimen, ammatin tai elämäntyylin, jonkun ulkonäköön liittyvän seikan ja jotain luonteeseen tai tavoitteisiin liittyvää. Hahmojen tulisi sopia tilanteeseen ja usein on fiksua laittaa hahmojen välille muitakin siteitä, sillä peli toimii sitä paremmin mitä enemmän hahmot tekevät asioita keskenään. Edellä annetussa viikinkipelissä hahmoina oli noidan oppipoika, mahtava naissoturi ja kylän päällikön vanhin poika, soturi hänkin (viimein saivat he pienen jättiongelmansa ratkaistua, vaikka eivät ilman uhrauksia). Suomalaisyhteiskunnan väliinputoojista kertovassa pelissä voisi olla hahmona narkkaria, jengiläistä, poliisia, pummia ja pakolaista. Sormusten herran tyylisessä eeppisessä fantasiapelissä voisi nähdä velhon, soturin, kääpiön, hoppelin hobitin ja kenties peräti haltian.

Tässä vaiheessa on jonkinmoinen tilanteen alku selvillä ja pelaajilla kaikilla hahmo jossain määrin valmiina. Hahmoja viimeistellessä tulee tilannettakin rakennettua lisää: löytyykö naissoturilta kotipuolesta miehenvätys odottamasta? Pelaamisen voi aloittaa. Suurimman osan (poislukien yltiömekaaniset pelit, joista lisää myöhemmin) ajasta peli on vapaaksi peliksi kutsuttua: PJ kuvailee tilanteen, joissa ainakin osa hahmoista on ja pelaajat kertovat mitä heidän hahmonsa tekevät. ”Viikinkipaatti lähestyy rantaa, ja siellä on vanha vuonoa vartioiva ukko kokon edessä huitomassa. Yrittää se jotain huutaakin, mutta ei kuulu mitään nousemassa olevan tuulen yli.” voisi pelinjohtaja sanoa, ja sitten kysyä pelaajahahmojen tekemisiä. ”Huudan miehiä ohjaamaan laivan siihen suuntaan.”, voisi kapteenia pelaava sanella, kun joku toinen sanoisi hahmonsa kyyristelevän sikiöasennossa turkkeihin kääriytyneenä, yrittäen pysyä kuivana tai edes hieman lämpimänä. Pelinjohtaja sitten reagoi toimintoihin, ilmoittaen laivan lipuvan lähelle rantaa; kivikon takia ei lähemmäksi oikein uskalla sillä liikkua, mutta kyydissä olevan soutuveneen voi heittää vesille tai uskaltautua uimaan, jos haluaa ukkoa mennä jututtamaan. Näin peli etenee osanottajien reagoidessa toistensa fiktioon (tai tarinaan, jos kyseistä sanaa haluaa käyttää) lisäämien faktojen kautta. Joskus leikataan kohtauksesta toiseen; usein tämä on pelinjohtajan hommaa, ja kohtausta vaihdetaan, kun entisessä ei kiinnostavaa pelattavaa ole jäljellä. ”Ukolle höpöttämisen jälkeen jatkatte matkaa ja kylä on jo melkein näköpiirissä, kun huomaatte vuonoa reunustavien tuntureiden takana jonkun ison hahmon liikkuvan; voisi olla ihminen, mutta on se ainakin viiden miehen korkuinen, ellei suurempikin. Mitäs te nyt teette?”

Vapaan pelaamisen lisäksi useat roolipelaajat käyttävät noppia. Jotkut tykkäävät ostaa massiivisia opuksia täynnä sääntöjä siitä, mitä tapahtuu, kun hahmo lyö örmyä miekalla. Itse suosin hieman kevyempää lähestymistapaa: Mielestäni sääntöjen tarkoitus on lähinnä nopeuttaa ja helpottaa päätöksentekoa epävarmoissa tilanteissa. Ropeltajat tykkäävät heitellä noppia, mutta ihan perinteinen kivi-paperi-sakset on myös käyttökelpoinen, samoin kuin lantin heittäminen tai korttipakka tai ihan vain vapaassa pelissä pysyminen. Tarkoitus siis on antaa pari esimerkkiä tilanteista, joissa iso osa roolipelaajista tarttuu noppiin. Viikinkiseurueemme on saapunut kyläänsä ja löytää sieltä jätin riehumasta ihmisten pysyessä piilossa suuressa simasalissa. Toisen koon takia päätetään puheille ryhtyä ja lahjomaan jättiä aletaan: Pari kirstullista ryöstösaalista väittävät kaukomailta tuoneensa ja niitä Nifur-jätille tarjoavat. Pelinjohtaja, joka pelaa jättiä, ei ole varma hänen reaktiostaan joten päättää ottaa nopan avuksi. Hän sanoo että mitä on heittämässä (jätin reaktiota tarjoukseen) ja millä heitolla se menisi läpi, sen jälkeen heittää nopat ja tulkitsee edellisten sanojensa mukaan. Aloittelijoille sopiva järjestelmä on heittää yhtä tavallista arpakuutiota: Päättää luvun, jota ei kannata heitolla ylittää. Ykkönen hyvin hankaliin tilanteisiin, 2 jos tapahtuma on epätodennäköinen mutta oikeasti odotettavissa, 3 jos ei osaa sanoa mitään muuta vaikeudesta tai jos tilanne voisi mennä kumpaan suuntaan tahansa, 4 luultavasti onnistuvalle heitolle, 5 lähes varmalle tapaukselle. Noppia ei kannata heittää, ellei tilanne ole kiinnostava ja epävarma.

Edellisillä tavoilla pelaamista voi jatkaa kyllästymiseen saakka, mutta yleensä on fiksumpaa ottaa jokin tietty tilanne käsittelyyn ja lopetta pelaaminen, kun tilanne ratkeaa tavalla tai toisella. Myöhemmin voi sitten jatkaa samoilla tai toisilla hahmoilla.

Kerron vielä hieman roolipelien historiasta ja kulttuurista. Alkunsa nykyinen – minun käsittelemäni – muoto sai USA:n keskilännestä sotapelaajien keskuudessa. Sotapelaajat siis leikkivät tinaukoilla, viivoittimilla ja paksuilla sääntönivaskoilla, taistellen usein historiallisia taisteluita uudestaan, katsoen, kuka voittaa (alan harrastajat korjatkoon minua; yksinkertaistan asioita raskaasti). Vastikään kuolleet herrasmiehet Dave Arneson ja Gary Gygax kehittivät uuden version sotapeleistä, joissa fantasiakeskiaikaiset yksittäiset hahmot seikkailivat luolissa ja metsissä, yrittäen selvitä ja kerätä mammonaa ja lopulta raivata tilaa omalle linnalleen. Inspiraationa toimi miekka ja magia – kirjallisuus. Tolkienin Sormusten herra sattui myös tulemaan suosioon, mikä levitti roolipelausta kovasti laajemman yleisön keskuuteen. Kohdeyleisönä on perinteisesti ollut amerikkalainen nörttikulttuuri, eli miekkoja, pyssyjä, lohikäärmeitä, ja muuta vastaavaa. Suomessa ei kyseinen kulttuuri ole olemassa läheskään samassa mielessä, joten täällä pelaajien kirjo on laajempi ja pelityylin suuret linjat poikkeavat lammen takaisesta.

Kuten mainittu, suurin osa julkaistuista roolipeleistä on fantasiaa, scifiä (eli science fiction) tai muuta minunkaltaisilleni ihmisille kiinnostavaa aihetta koskevia. Niissä tuppaa myös olemaan hirveästi sääntöjä örmyjen lyömiselle tai ampumiselle, kenties molemmille. Tämä on hyvin pitkälti historiallinen seikka; harrastus- tai taidemuotona roolipelit eivät missään nimessä ole rajoittuneet kyseisiin tyylilajeihin eli genreihin. Roolipelaaminen tuppaa leviämään opettamisen kautta; kokenut ropeltaja on pelinjohtajana ja opettaa muita, joista jokunen saattaa alkaa peliä pitämään aikanaan. Tästä johtuen toimintapainotteinen pelaaminen myös pysyy suosittuna.

Perinteisen roolipelaamisen lisäksi löytyy muitakin muotoja: Elopelaaminen eli live-roleplaying eli larppaaminen (liva action roleplaying) on roolipelaamisen muoto, jossa puhumisen lisäksi näytellään toiminnot. Perinteisesti pelaajia on enemmän, homma on vaikeampi ennakoida ja pitää kurissa, sekä pelinjohtajiakin tuppaa olemaan useita. Larppikulttuurit vaihtelevat radikaalisti valtiosta toiseen. Internetin keskustelupalstoilla harrastetaan foorumipelaamista, jossa yleensä ei sääntöjär juurikaan käytetä ja asiat kirjoitetaan. Hitaampaa, kerronnallisempaa ja epävakaampaa kuin pöytäropellus. Myös sähköpostia, irkkiä ja muita vastaavia käytetään roolipelaamiseen.

Jos haluaa tutustua roolipeleihin tarkemmin, mikä on erittäin suositeltavaa, niin vaihtoehtoja on muutamia. Jos sattuu asumaan yliopistolla niin sieltä löytynee roolipelikerho, johon voi yrittää änkeä mukaan, mutta rohkeutta se hieman vaatii. Harrastajia on kyllä ympäri Suomea, mutta harva toimintaansa suuremmin mainostaa. Toinen vaihtoehto on tutustua netissä alan harrastajiin (kuten minuun) ja ottaa yhteyttä; ainakin itse ottaisin ehdottomasti vastaan tarjouksen matkustaa johonkin roolipelaamaan tuntemattomien ihmisten kanssa (olettaen järkevät matkakustannukset ja vapaa viikonloppu). Lisäksi roolipelaajat järjestävät coneiksi (englannin sanasta convention) kutsuttuja harrastustapahtumia, joista suurin ja kaunein on Espoossa tämän kuun vaihteessa pidettävä Ropecon. Huhujen mukaan sen yhteydessä pidetään joku aloittelijoilla järjestettävä tapahtuma, mutta en siitä enempää tiedä.

Suomenkielisiä roolipelejä löytyy muun muassa Arkkikiveltä, joka myy niitä postimyynnin metodeilla. Erityisen suositeltava aloittelijoille on Zombeja! Ovella!, joka ottaa vaikutteita lautapeleistä. Useissa kirjastoissa on myös roolipelihylly, mutta alan kirjallisuus ei välttämättä ole sitä kaikkein lähestyttävintä. Joistakin kaupungeista löytyy Fantasiapelit-niminen liike, josta saa ostaa hienoja noppia ja tiiliskiven kokoisia sääntönivaskoita, jos sellaisista pitää eikä itse jaksa suunnitella.

One Response to “Johdatus roolipelaamiseen”

  1. tammikuu44 Says:

    Varsin mielenkiintoista. En ihmettele nyt yhtään, että nuoret ovat näistä peleistä kiinnostuneita ja innostuneita. Pelihän elää koko ajan ja tarvitaan mielikuvitusta ja järkeilyä.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: