Palava elämänfilosofia

14/10/2009

On olemassa roolipeli nimeltä Burning Wheel. Se on englanninkielinen. Se on paras roolipeli, jonka tiedän. Kerron tässä mutkan tai muutaman kautta syitä tälle. Lisäksi hieman uskomuspohjaani tulee avatuksi.

Kirjallisuudesta

Ota henkilökeskeinen kirja. Tällä tarkoitan kirjaa, jossa henkilöt, heidän tekonsa ja ajatusmaailmansa ovat keskeisiä. Käsite ei ole hyvin määritelty, mutta sillä ei ole väliä.

Minä käytän esimerkkeinä Megan Lindholmin, eli Robin Hobbin, kirjoja (lähinnä salamurhaaja-trilogia, liveship traders-trilogia) ja toisaalta E. R. Burroughsin tekstejä (Tarzan, Mars, Pellucidar). Nämä kaksi kirjailijaa kuvantavat kahta kirjoitustyyliä, tai kenties jopa kahta fiktion tyyliä.

Burroughsin päähenkilöt ovat kaikki oleellisesti sama henkilö; eräänlainen miehen ihanne, niin fyysisesti kuin muiltakin kannoilta. Hahmot eivät muutu, vaan muuttavat ympäristöään. He eivät juurikaan tee virheitä tai epäonnistu tekemisissään; joskus, toki, mutta nämä tilanteet aina selitetään ymmärrettäviksi, siten ettei hahmon yleinen oikeassa olo ja paremmuus niistä juurikaan kärsi. Muutamia poikkeuksia löytynee, mutta yleinen trendi on selvä. Pahikset ovat vastaavasti ohuthuulisia ilkiöitä; maailma on lähes mustavalkoinen.

Lindholmin hahmot puolestaan tekevät virheitä, ottavat turpiinsa, toimivat tyhmästi, joskus muuttavat maailmaa, mutta aina muuttuvat itse siinä samalla. Sanoisin niitä tältä kannalta huomattavasti Burroughsin superihmisiä inhimillisemmiksi. Usein myös pahan puolella olevat ovat hieman monisyisempiä; tai no, ainakin osa heistä on. Voisin sanoa enemmänkin, mutta en nyt sano. En myöskään puutu Burroughsin seksismiin tai rasismiin.

Roolipelaamisesta

Ylläolevaa jakoa muistuttavia piirteitä voin havaita myös roolipelaajien kulttuurista. Tässä kappaleessa luultavasti puhun läpiä päähäni, enkä varoita uudestaan. Lisäksi teen tyhmiä yleistyksiä.

Useat tarinat roolipelien kulusta lähtevät liikkeelle pelinjohtajasta, jolla on idea. Usein idea on tietty tarina tai maailma tai muu vastaava. Pelaajat tekevät perinteisesti jossain määrin yhteensopivat hahmot, jotka sitten törmäilevät palinjohtajan tarinaan tai maailmaan. Yksi yleinen ja helppo tapa pelata on piiloutua kuoreensa ja suojella hahmoaan pahalta maailmalta; antaa pelinjohtajalle vastuu hahmon tarinaan vetämisestä ja itse keskittyä suojelemaan hahmoa pahalta maailmalta tai tarinalta. Tämä tyyli ei vastaa kumpaakaan ylempänä esiin tuomaani henkilökeskeisen pelaamisen luokkaa.

Useat pelaajat haluavat pelata ikonista hahmoa; sellaista, joka toimii tietyllä tavalla ja siten saavuttaa tavoitteitaan. Sanoisin Burroughsin hahmojen olevan erittäin vahvasti ikonisia; jopa niin voimakkaasti, että niitä on hankala hyväksyä sellaisenaan. Roolipelien parissa paljon työskennellyt Robin D. Laws on kirjoittanut asiasta englanniksi blogissaan.

Sitten ovat ne harvat roolipelihahmot, jotka ovat haavoittuvia ja alttiita muutoksille, vastaavuutenaan Lindholmin kirjojen merkittävät henkilöt. Minun mielestäni Burning Wheel rohkaisee kovasti tällaisten hahmojen tekoa. Muutkin ropet sitä toki tekevät; maininnan arvoinen on suomennettu Menneisyyden varjot, joka on myös erittäin hyvä peli. Toiseksi parhaana sitä pidän.

Opetuksia

Burning Wheel, ja samoin Megan Lindholmin kirjat, ovat opettaneet minulle hieman jotain elämästä. Ensimmäinen opetus on: Älä pelkää virheitä. Kaikki niitä tekevät, eikä niillä oikeasti ole väliä. Onnistuminen on oleellista, matkalla tehdyt virheet eivät.

Toinen oppimani asia on se, että muiden vuoksi ei tule liikaa taipua. Teen mitä mielekkääksi koen. Onneksi koen ystävät ja sukulaiset mielekkäiksi; muuten olisin hyvin yksinäinen.

Ylläolevat yhdistyvät mukavasti: Kannattaa ottaa riskejä tavoitteidensa saavuttamiseksi. Ehkä onnistuu, ehkä ei, mutta yrittäminen yleensä kannattaa. Kenties ei saavuta haluamaansa, mutta törmää johonkin muuhun mielekkääseen. Burning Wheel – pelin tunnuslause on ”Fight for what you believe” , missä fight tarkoittaa yleistä kamppailemista, ei pelkästään fyysistä taistelua, ja believe ei ole missään nimessä rajoittunut uskontoon, tai edes korosta sitä.

Kolmas opetus on, että ihmiset muuttuvat. Olen ihminen, joten myös muutun. En vielä oikeasti usko tätä, mikä on ikävää. Varsinkaan muiden ihmisten kykyyn muuttua en oikeasti usko, mikä on erittäin tyhmää.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: