Taideaineita

24/01/2010

Kouluun pitäisi saada lisää taideaineiden opetusta (jota koskien kannattaa lukea entisen opettajan teksti). Nykyään siellä opetetaan musiikkia, kuvaamataitoa ja käsitöitä.

Vaihdan aihetta hetkeksi. Useat ammattimaiset matemaatikot kuvaavat työtään taiteeksi tai ainakin käyttävät oleellisesti taiteista tunnettuja sanankäänteitä: (Hyvät) todistukset ovat kauniita tai elegantteja, esimerkiksi.

Vaihdan uudestaan aihetta. Se on kivaa. Matematiikan opetuksessa käytetyt tehtävätyypit ovat seuraavia: Ensin kirjoitetaan lukuja, sitten aletaan opettelemaan käsitteitä, aletaan laskemaan, aletaan tekemään sanallisia tehtäviä, tulee matematiikan piirissä soveltavia tehtäviä (yläaste tai lukio), tulee soveltavia sanallisia tehtäviä (viimeistään lukio), tulee mekaanisia todistuksia (lukio tai viimeistään yliopiston aineopinnot) ja tulee luovuutta vaativia todistuksia (yliopiston aine- tai syventävät opinnot). Myöhemmin toivottavasti tulee väitteiden eli kysymysten ja ongelmien yleistämistä (syventävät tai jatko-opinnot) ja sitten luovaa kysymysten kehittelyä eli asettamista (tutkimus).

Musiikkia on tullut peruskoulussa ja vähän lukiossakin opiskeltua. Siinä harjoiteltiin vähän tekniikkaa eli soittamista, nuottien tulkintaa tai nuottiavaimen kirjoittamista sekä laulutaitoa. Samoin kuvaamataidossa tuli vähän tekniikkaa: Vesivärejä, perspektiivejä, joitain eksoottisia temppuja. Käsitöissä oli kohtalaisen runsaasti tekniikkaa.

Verrataan vaatimustasoja. Matematiikassa on tenttiä (tai koetta) tentin perään ja tietty taso ainakin teoriassa vaaditaan. Heikosti menestyville ainakin teoriassa annetaan tukiopetusta. Lähes kaikki oppivat teknisen puolen hyvin; juuri kukaan ei tiedä luovasta puolesta mitään. Perustelen edellisen virkkeen ensimmäisen lauseen myöhemmin.

Taideaineissa ei juuri mitään vaadita. En osaa laulaa, soittaa enkä juurikaan piirtää, mutta silti sain numeroina muistaakseni seiskoja, joku kuutonen mukana mausteena, ehkä kasikin. En tiedä yleisestä menestyksestä, mutta olettaisin sen olevan heikkoa. Tavoitteena on enemmänkin inspiroida harrastamaan kuin opettaa tekniikkaa (jolla tarkoitan esimerkiksi taitoa soittaa kitaraa).

Ihmiset sanovat olevansa huonoja matematiikassa. Tätä kuulee kiinnostavissa tilanteissa; esimerkiksi matematiikkaa sivuaineena lukevilta yliopistolaisilta. Suurin syy väittämään on kova vaatimustaso. Jos taideaineiden opetusmäärä laitettaisiin vastaamaan matematiikan nykyistä ja tekniikan oppimista painotettaisiin ja vaadittaisiin, alkaisi erittäin moni sanomaan olevansa huono taideaineissa.

Liikunta muistuttaa sikäli matematiikkaa, että siinä opetellaan paljon tiettyjä taitoja ja myös ruumiinhallintaa, kun taas luova puoli jää vähälle.

Äidinkielessä tasapainotetaan luovaa ja teknistä puolta, jotka myös tukevat toisiaan – kielioppia, aineenkirjoitusta, lukemista ja tekstien tulkintaa. Oppiaineena äidinkieli on laaja.

Pitäisi lisätä taideaineiden opetusta. Kelpaisiko matematiikka tai liikunta?

2 Responses to “Taideaineita”

  1. tammikuu44 Says:

    Tosiaankin: monta kertaa nämä taideaineita ja luovuutta korostavat käsittävät tämän taidepuolen jonkunlaiseksi puuhasteluksi piirtämisen ja musiikin parissa. Tai pelkäksi päämäärättömäksi ”luovaksi toiminnaksi”.

    Ehkä opetusministerikin työryhmineen haluaisi kouluun lisää kaikelaista askartelua, ei suinkaan työtä vaativaa jonkin taiteenala opiskelua. Lisäksi voisi tosiaaankin ehdottaa, että matematiikkaa voitaisiin opiskella luovasti. Ehkä joku innostuisi uudella tavalla liikunnasta, jos siihen saataisiin luovia elementtejä mukaan, ei pelkää hiki hatussa juoksemista ja penkkipunnerrusta.

  2. Eliisa Says:

    Hmm, olen aika lailla samaa mielta tammikuu44:n kanssa. Eipa itseani kauheasti liikunta kiinnostanut, eika muusiikki tai oikein kuvataidekaan.

    Musiikinopetus oli no, Beatlesin historiaa. Ja jotain nokkahuilua soitimme, ei ollut kovin mielekasta. Joku nokkahuiluesitys oli luokan tyttojen kesken pakollisena, jopa aitini sanoi etta kuulosti kauhealta. Ainakin jai ikuiset traumat nokkahuilua kohtaan.

    Liikunta taas… no, opettajattaremme oli pikkaisen sovinistinen, emme koskaan pelanneet mitaan, aina vain sita voimistelua ja hiihtoa. Arvatkaa, pidanko kummastakaan?

    Tuntuu, etta valtaosalla on lahinna katkeria muistoja kuviksen tai musiikintunneista, liikunnantunneista puhumattakaan. Kehittaako se ihmista? No, minua eivat ainakaan saa hiihtamaan enaa. Tai soittamaan nokkahuilua. Tai voimistelemaan (ja kun en edes koskaan ollut mikaan huono naissakaan aineissa, lahinna 8-10 numerot aina.)

    Sekavan kirjoitukseni pointti on, etta taideaineiden opetus on ainakin minun kohdallani (kokemuksena kolme ala-astetta ja yksi ylaaste) ollut kovin yksipuolista. Ja esimerkiksi liikunta, kuinka moni nuori aikuinen edelleen hiihtaisi, jos liikunnan iloa ei olisi tapettu liialla kilpailulla ja vaatimuksilla. Eivat kaikki voi olla yhta hyvia kaikessa, eika tarvitsekaan. Miksi ylipaataan pitaa mitata kuka juoksee nopeiden tai kuka on voimakkain?

    Lahinna peraankuulutan lisaa koulutusta opettajille, ja nimen omaan enemman luovaa tekemista. Ei musiikin tarvitse olla vain nuottejen ulkoaopettelua, koska he joita sellainen oikeasti kiinnostaa, eivat tasan tyydy siihen yhteen tuntiin viikossa. Liikunnan ei tarvitse olla vain jotain lihaskunnon kehittamista tai kuntojuoksua. Kenella nuorella ja lapsella oikeasti riittaa intoa sellaiseen?


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: