Sirpaleita

13/03/2010

Nykyään yhteiskunta on sirpaleinen.

Yllä sijaitseva väite lienee kohtalaisen tuttu. Nykyään on tässä huonosti määritelty käsite, mutta ei välitetä siitä.

Perhe ei ideaaliolosuhteissa ole sirpaleinen yhteisö – ihmiset viettävät merkittävän osan ajastaan yhdessä, tietävät kohtalaisen paljon toistensa tekemisistä ja heillä on jaettu arvomaailma, ainakin suureksi osaksi. Kyläyhteisö voi olla samalla tavalla yhtenäinen (jota tässä käytän sirpaleisuuden kieltona).

Nykyään ihmiset elävät eri maailmoissa. Vietän suurimman osan ajastani yliopistolla ja yliopistoihmisten seurassa. Internetin kautta seuraan useita roolipeliblogeja ja muutamia piraattiaiheisia blogeja selä satunnaisia muita. Lehtiä en juurikaan lue ja televisiota en seuraa. Maailmankuvani – ja maailmani – on varmasti radikaalisti erilainen kuin vaikkapa jonkun urheilua seuraavan, baarissa iltansa viettävän metallialan tehtaassa työskentelevän suomalaisen. Kenties meillä olisi jotain yhteistä, mutta ehkä ei. Monessa suhteessa koen lähemmäksi internetin kautta löytämäni tutut, jotka voivat asua vaikkapa Argentiinassa.

Eräs tragediakäsitys – oikeammin perhe tradegiakäsityksiä – sanoo, että tragediaan tarvitaan henkilö joka asemoituu vahvasti jonkin agendan taakse, jotain toista vastaan. Kutsun tätä henkilöä päähenkilöksi (englanniksi sanoisin protagonist).

Sirpaleisessa yhteiskunnassa on helppo samaistua johonkin ryhmään ja siten usein jotain toista ryhmää vastaan. Syntyykö siis traagisia sankareita helposti ja jatkuvasti? Kenties jonkin tietyn ryhmän traagisina sankareina pitämiä hahmoja, mutta suuri yleisö ei liene tietoinen vaikkapa Matti Nikin toimista tai ainakaan niiden tietyissä piireissä nauttimasta arvostuksesta. Sirpaleen ulkopuolella traaginen hahmo näyttäytyy outona, merkityksettömänä tai jopa vaarallisena.

Jos yhteisöä vastaan kamppailemisella haluaa saavuttaa jotain sirpaleensa, tai sirpaleidensa ulkopuolella, on syytä levittää myös omaa näkemystään sirpaleensa ulkopuolelle. Vaarana on, että samalla huomaa aiemman taistelunsa kapeuden, yksipuolisuuden tai mielettömyyden, jolloin pahimmillaan joutuisi ajattelemaan ja etsimään uutta suuntaa. Paljon helpompaa on pysyä yhden sirpaleen sisällä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: