Kirjoittelin aiemmin heikosti jäsennellyn tekstin suvaitsevaisuudesta. Ystäväni ksym kirjoitti paremmin jäsennellyn kirjoituksen samasta aiheesta. Hän kutsuu suvaitsevaisuutta syöväksi, joka aiheuttaa kaiken ikävän sallimisen Suomessa tai maailmalla. Tässä vastaan tarpeeksi kiertäen ksymin kirjoitukseen.

Lähden liikkeelle siitä, että globalisaatio, jolla tarkoitan etäisyyksien pienenemistä (etäisyyksillä tarkoitan sitä, että paikasta toiseen pääsee nopeammin ja sitä, että ideat ja tieto leviävät nopeammin ja sitä, että ihmiset voivat tuntea toisensa ikinä kasvokkain tapaamatta ja vastaavia ilmiöitä), on välttämätöntä. Perusteluna tarjoan sen, että ainoastaan radikaali yhteiskunnan romahdus vaikuttaa uskottavalta vaihtoehdolta, ja jos force majeure iskee, ovat seuraamukset hankalia ennustaa.

Globalisaation tapahtuessa myös Suomeen tulee ulkonäöltään ja tavoiltaan erilaisia ihmisiä. Muuten Suomen pitäisi laittaa pystyyn rotuoppeihin tai uskontoihin perustuvia maahanmuuttoestoja, ja kummasta tahansa nousisi valtava kansainvälinen älämölö. Tämä on epätodennäköistä, elleivät perussuomalaiset, muutos, tai vastaavat saa enemmistöä eduskuntaan. Force majeure on todennäköisempi.

Mainituin perustein väitän, että tulee välttämättömäksi vastata jotenkin moniin kulttuureihin Suomessa. On uskottavaa, että myös päättävät elimet tietävät tämän. Voisin jopa uskoa, että heillä on on jonkinlainen monikulttuurisuus- tai globalisaatiostrategia, johon perustuen esimerkiksi juuri suvaitsevaisuutta ihmisille pyritään opettamaan. Luultavasti on olemassa myös asiaan liittyvä visio ja muut strategisen suunnittelun kilkkeet; optimistin mukaan ne olisivat kunnossa. Kansa kokonaisuutena vain ei ole vielä omaksunut kyseistä visiota.

Lyhyt harhapolku psykologian suuntaan: Elisabeth Kübler-Ross on tehnyt kuuluisan mallin surutyön vaiheista. Malli on helppo laajentaa koskemaan muutosvastarintaa ja näin on tehnyt ainakin Jukka Alava, jonka muutosjohtamisen kurssin juuri kävin. Kübler-Rossin mallia käyttäen voidaan sanoa, että äänekäs osa kansasta on siirtynyt tietämättömyydestä vihaan, jos nyt oletetaan mallin olevan kohtuullisen hyödyllinen.

Takaisin asiaan. Oletetaan, että asiat ovat muuttumassa ja jotenkin pitäisi reagoida. Mikä olisi hyvä reaktio? Ainoa, jonka minä tähän hätään keksin, on keskittyä sopeuttamiseen ja integraatioon. Sopeuttaminen on hyödyllinen käsite vain, jos tiedetään, mitä kaikkea ihmisten on tarkoitus sisäistää, eli toisin sanoin päättää, mitkä suomalaisen kulttuurin piirteet ovat niin olennaisia ja särkyväisiä, että ne halutaan välittää kaikille tuleville suomalaisille ja ne on välttämätöntä erityisesti opettaa.

Arvovalintojen jälkeen on mahdollista rakentaa toimiva sopeuttamisprosessi: Opetetaan arvot, opetetaan perustaidot (kieli, yhteiskunnan turvaverkot, yleisimmin vastaan tulevat lait) ja etsitään syntyperäinen suomalainen tukihenkilöksi jos ystäviä ei vielä ole. (Ajattelemalla asiaa yli kymmenen minuuttia saanee rakennettua paremman prosessin.)

Mainokset