Rasismi muutosvastarintana

28/05/2010

Kirjoittelin aiemmin heikosti jäsennellyn tekstin suvaitsevaisuudesta. Ystäväni ksym kirjoitti paremmin jäsennellyn kirjoituksen samasta aiheesta. Hän kutsuu suvaitsevaisuutta syöväksi, joka aiheuttaa kaiken ikävän sallimisen Suomessa tai maailmalla. Tässä vastaan tarpeeksi kiertäen ksymin kirjoitukseen.

Lähden liikkeelle siitä, että globalisaatio, jolla tarkoitan etäisyyksien pienenemistä (etäisyyksillä tarkoitan sitä, että paikasta toiseen pääsee nopeammin ja sitä, että ideat ja tieto leviävät nopeammin ja sitä, että ihmiset voivat tuntea toisensa ikinä kasvokkain tapaamatta ja vastaavia ilmiöitä), on välttämätöntä. Perusteluna tarjoan sen, että ainoastaan radikaali yhteiskunnan romahdus vaikuttaa uskottavalta vaihtoehdolta, ja jos force majeure iskee, ovat seuraamukset hankalia ennustaa.

Globalisaation tapahtuessa myös Suomeen tulee ulkonäöltään ja tavoiltaan erilaisia ihmisiä. Muuten Suomen pitäisi laittaa pystyyn rotuoppeihin tai uskontoihin perustuvia maahanmuuttoestoja, ja kummasta tahansa nousisi valtava kansainvälinen älämölö. Tämä on epätodennäköistä, elleivät perussuomalaiset, muutos, tai vastaavat saa enemmistöä eduskuntaan. Force majeure on todennäköisempi.

Mainituin perustein väitän, että tulee välttämättömäksi vastata jotenkin moniin kulttuureihin Suomessa. On uskottavaa, että myös päättävät elimet tietävät tämän. Voisin jopa uskoa, että heillä on on jonkinlainen monikulttuurisuus- tai globalisaatiostrategia, johon perustuen esimerkiksi juuri suvaitsevaisuutta ihmisille pyritään opettamaan. Luultavasti on olemassa myös asiaan liittyvä visio ja muut strategisen suunnittelun kilkkeet; optimistin mukaan ne olisivat kunnossa. Kansa kokonaisuutena vain ei ole vielä omaksunut kyseistä visiota.

Lyhyt harhapolku psykologian suuntaan: Elisabeth Kübler-Ross on tehnyt kuuluisan mallin surutyön vaiheista. Malli on helppo laajentaa koskemaan muutosvastarintaa ja näin on tehnyt ainakin Jukka Alava, jonka muutosjohtamisen kurssin juuri kävin. Kübler-Rossin mallia käyttäen voidaan sanoa, että äänekäs osa kansasta on siirtynyt tietämättömyydestä vihaan, jos nyt oletetaan mallin olevan kohtuullisen hyödyllinen.

Takaisin asiaan. Oletetaan, että asiat ovat muuttumassa ja jotenkin pitäisi reagoida. Mikä olisi hyvä reaktio? Ainoa, jonka minä tähän hätään keksin, on keskittyä sopeuttamiseen ja integraatioon. Sopeuttaminen on hyödyllinen käsite vain, jos tiedetään, mitä kaikkea ihmisten on tarkoitus sisäistää, eli toisin sanoin päättää, mitkä suomalaisen kulttuurin piirteet ovat niin olennaisia ja särkyväisiä, että ne halutaan välittää kaikille tuleville suomalaisille ja ne on välttämätöntä erityisesti opettaa.

Arvovalintojen jälkeen on mahdollista rakentaa toimiva sopeuttamisprosessi: Opetetaan arvot, opetetaan perustaidot (kieli, yhteiskunnan turvaverkot, yleisimmin vastaan tulevat lait) ja etsitään syntyperäinen suomalainen tukihenkilöksi jos ystäviä ei vielä ole. (Ajattelemalla asiaa yli kymmenen minuuttia saanee rakennettua paremman prosessin.)

One Response to “Rasismi muutosvastarintana”

  1. ludosofy Says:

    On jotenkin hämmentävää, miten monikulttuurisuuskeskustelussa suomalainen kulttuuri koetaan usein joksikin herkäksi ja haavoittuvaksi (särkyväiseksi, kuten sinä sanot), joksikin joka murenee välittömästi, jos emme pidä siitä aktiivisesti huolta. Ikään kuin olisi jokin essentialistinen suomalainen ydin, jota ilman me suomalaiset lakkaisimme olemasta.

    Sen sijaan Muut Kulttuurit ovat monoliittisia, eheitä ja kykenevät musertamaan heikon suomalaisuuden pelkästään olemassaolonsa voimalla. Tämä tuntuu pätevän niissäkin tilanteissa, joissa Muun Kulttuurin edustaja joutuu pienenä vähemmistönä selviytymään suomalaisen kulttuurin keskellä.

    Kulttuuri ei tietenkään ole tällainen: särkyvä tai monoliittinen. On suomalaisia kulttuureja ja niiden ominaispiirteet tulevat parhaiten esiin juuri silloin, kun ne kohtaavat muita kulttuureja. Jos oikein harppoisi johtopäätöksiä, niin voisi väittää, että monikulttuurisuus on parasta, mitä suomalaiselle kulttuurille voi käydä. Ei ole mitään välttämättömiä ja pysyviä suomalaisen kulttuurin ominaispiirteitä, jotka pitäisi säilöä jälkipolville. Jälkipolvien suomalainen kulttuuri on heidän asiansa.

    Ylilyönnit kumpaan tahansa suuntaan johtavat absurdiuteen, kuten pohjoismaissa suosituiksi käyviin kansallispuolueisiin tai vastaavasti suvaitsevaiseen kaksinaismoralismiin Muiden Kulttuurien suhteen.

    (/kärjistetty paasaus)


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: