Moderni myytti

05/01/2011

Olipa kerran suuri pamahdus, joka synnytti kaikkeuden. Aine levittäytyi tyhjyyteen ja siitä muodostui tähtiä, joista erästä kutsutaan Auringoksi. Sen ympärille muodostui maapalloksi kutsuttu kivimöhkäle. Aikaa kului ja möhkäle viileni. Planeetan pinnalla oli alkumeri ja kenties salamaniskujen aiheuttamien kemiallisten reaktioiden seurauksena syntyi monimutkaisia molekyylejä, jotka pystyivät muodostamaan lisää samanlaisia. Täten syntyi elämä.

Alkeellisesta elämästä kehittyi yhä monimutkaisempia elämänmuotoja. Tätä kehitystä kutsutaan evoluutioksi. Yksisoluisten olentojen jälkeen tuli monisoluisia otuksia. Kehittyi erilaisia tukielimiä ja tapoja jakaa ravintoa ja kaasuja soluille, jotka sijaitsevat olennon sisäosissa. Elämä oli muuttanut ilmakehän happirikkaaksi ja lopulta valloitti maan. Myös lentäviä elämänmuotoja kehittyi. Eläimiksi sanotaan muita kehittyneempiä elämänmuotoja, jotka pystyvät liikkumaan ja aistimaan ympäristöään. Elämän tarina keskittyy eläimiin: Kuinka ne kehittivät ruston kautta selkärangan, evistä raajat maalla liikkumiseen, keuhkot ilman hengittämiseen ja maalla elämiseen, nahkeapintaiset munat maalla pesimiseen, tasalämpöisyyden vaikeissa ilmastoissa selviämiseen, ja lopulta suuret aivot ja kätevät kädet, joiden avulla kielen ja työkalut. Ihmisten tarina alkoi.

Ihmiset kehittyivät apinoista eli nykyisten simpanssien, tai ehkä bonoboiden, ja ihmisten yhteisistä esi-isistä jossakin Afrikassa. Metsien sijaan ihmiset elivät tasangoilla ja alkoivat seisomaan ja juoksemaan pystyssä. Aseet mahdollistivat suurriistan kaatamisen ja tulen hallinta paransi elämänlaatua. Kuitenkin ihmisten elämä oli lyhyttä johtuen heikosta lääketieteen tuntemuksesta ja elämä oli vaarallista villipetojen takia. Ruokaa oli jatkuvasti etsittävä, koska karjaa ei kasvatettu eikä maata viljelty, ja parhaimmillaan epäluotettava metsästys ja keräily tarjosivat kaiken saatavilla olevan ruoan. Jo tässä vaiheessa ihmiset levittäytyivät yli maan, poislukien kylmimmät alueet. Lopulta ihmiset kesyttivät karjaa ja keksivät maanviljelyn hedelmällisessä puolikuussa. Sivistys syntyi.

Maanviljely antoi luotettavan ruokalähteen ja mahdollisti kylien synnyn. Maanviljelyn tuottama ylimääräinen ruoka hitaasti käynnisteli väestönräjähdystä, mutta vielä oleellisempaa oli sen tarjoama vapaa-aika: Kun kaikkien ei tarvinnut tehdä työtä ruoan eteen, kulttuuri alkoi kehittymään. Tieteet syntyivät kirjoitustaidon ja laskutaidon tarjoamalle perustukselle. Yhteiskunnat kasvoivat ja erilaisia hallintomuotoja kehittyi. Nopeaa kehitys oli Välimeren ympärillä. Intialaisilta ja hedelmällisen puolikuun kansoilta kreikkalaiset oppivat paljon ja kehittivät lisää itse. Ateenassa kehitettiin demokratia, ja antiikin kreikkalaiset keksivät myös modernin matematiikan (Eukleides) ja useita tärkeitä keksintöjä. Kreikan naapurista Makedoniasta nousi Aleksanteri Suuri, joka valtasi tunnetun maailman ja levitti hellenistisen eli kreikkalaisperäisen kulttuurin laajalle. Hänen kuolemansa särki valtakunnan. Rooma nousi ja puolestaan valtasi laajoja alueita, lainaten kreikkalaisten kulttuuria. Kristinusko syrjäytti pakanuuden ja roomalaiset levittivät myös sitä. Erinäisistä syistä myös Rooma kaatui ja barbaarit tuhosivat sen. Alkoi sivistyksen synkkä kausi, kun Eurooppa hajosi pienten taistelevien yksiköiden kentäksi. Onneksi arabit ja luostarit säilyttivät antiikin tietouden, joka nousikin takaisin pintaan renessassin eli uudestaansyntymän aikaan. Valistuksen yhteydessä tiede pääsi eroon kirkon tyranniasta ja yhteiskunnat muuttuivat tasa-arvoisemmiksi.

Löytöretkeilyn tarina oli samaan aikaan hyvässä vauhdissa. Eurooppalaiset rakensivat aiempia parempia laivoja ja matkasivat merien yli, löytäen uusia maita ja kansoja. Kansoja alistettiin mutta myös sivistettiin ja heille rakennettiin infastruktuuria, jota ilman nämä vähemmän edistyneet kansat olivat eläneet. Ihmisuhrit ja muut sivistymättömät käytänteet korvattiin kristinuskolla ja sivistyneellä käytöksellä. Eurooppalaiset valtiot kasvoivat mahtaviksi ja rikkaiksi.

Teollistuminen ja demokratia antoivat yhteiskunnan käyttöön ennen näkemättömiä voimavaroja ja synnyttivät massatuotannon, samalla edistäen tieteiden ja teknologian kehitystä laajentunaan yksilönvapauden ansiosta. Tällä hetkellä ihmiset ovat rikkaampia, elävät pitempään ja mukavammin, sekä ovat vapaita valitsemaan ja rakentamaan oman kohtalonsa.

Talouden tarina jäi ylläolevasta puuttumaan kokonaan. Ensin oli vaihtotalous, sitten lyötiin rahoja vaihtokaupan standardoimiseksi, keskiajalla tai hieman sen jälkeen syntyi pankkijärjestelmä. Merkantilismista luopuminen loi nykyisen globaalin markkinatalouden pohjan, ja nyt tavarat ja palvelut liikkuvat suuria etäisyyksiä ja valikoima on valtava.

Myyttisyys

Yllä olen kirjoittanut paljon tieteiden totena pitämiä asioita, mutta mukana on myös harhaanjohtavuutta sekä väärää tietoa. Jätän niiden erottelemisen harjoitustehtäväksi lukijalle. Kutsun tarinaa myytiksi, ja se ei suinkaan liity väitteiden totuusarvoihin – totuus ei ole mielekäs kriteeri myyttiä tutkiessa, sillä myytin tarkoitus on antaa merkitys maailmalle. Yllä oleva tarina antaa merkityksen maailmalle, joten se on myytti. (Kolme ensimmäistä kappaletta voi halutessaan korvata Raamatun inspiroimilla vastaavilla. Se muuttaa myytin sanomaa, mutta ei oleellisesti.)

Moderni myytti on kehityksen myytti. Elämä syntyi, kehittyi, tuli ihmisiä, ihmisten kulttuuri, tiede ja talous kehittyivät, tuli moderni länsimainen sivistys, joka edelleen kehittyy. Myös muut valtiot kehittyvät, mutta eivät yhtä nopeasti. Jotkut ovat rikkaita, mutta eivät käytä rikkauttaan kehittymiseen vaan sotiin tai diktatuuriin tai eliitin luksukseen, mikä on typerää.

Kehitystarinaan toki kuuluu vastoinkäymisiä: Jo ennen ihmisiä oli suuria sukupuuttoaaltoja. Hedelmällinen puolikuu on nykyään aavikkoa. Suuret imperiumit ovat aina hajonneet. Niitä kuitenkin pidetään vastoinkäymisinä ja väliaikaisina ongelmina. Kehitystä ei voi estää. Kohta matkustamme tähtiin. Näin sanoo moderni kehitysusko.

Tekijänoikeuksilla (englanniksi copyright eli kopiointioikeus) tarkoitetaan tekijän oikeutta kieltää muita ihmisiä käyttämästä tekijän teoksia vapaasti. Esimerkiksi julkinen esittäminen, kopioiden tekeminen ja teoksen omakseen väittäminen ovt kaikki asioita, joita tekijänoikeudet rajoittavat. Niistä viimeinen on selvästi oikeutettu. Tekijä voi myydä oikeudet teoksiinsa eteenpäin.

Nykyään tekijänoikeudet kestävät tekijän elinajan plus joitakin kymmeniä vuosia – 70 on suosittu luku, mutta vuosien määrä vaihtelee valtiosta toiseen. Piraattipuolueen vaaliohjelmaan kuuluu sananvapauden ja muiden todella tärkeiden asioiden lisäksi tekijänoikeuksien rajoittaminen – epäkaupallinen käyttö halutaan rajoittamattomaksi ja kaupallinen suoja-aika rajata korkeintaan kymmeneen vuoteen. (Muutoksia ei ole tarkoitus saattaa voimaan välittömästi, vaan vähitellen, jotta niiden seurauksia voidaan tarkkailla eivätkä kopiointioikeuksista elantonsa saavat luovan työn tekijät joudu tyhjän päälle, vaan saavat aikaa sopeutua.) Tekijänoikeuksien karsimisesta on liikkeellä kaksi erilaista keskustelua (joita uskallan tässä kutsua diskursseiksi), joista toinen on piraateille myönteinen ja toinen saa heidät näyttämään pahoilta varkailta. Jos osallistuu tekijänoikeuskeskusteluun, niin on hyödyllistä ja viisasta tunnistaa nämä. Tämä teksti on kirjoitettu jälkimmäisenä esiteltävästä, piraattimyönteisestä, näkökannasta.

Ensimmäinen diskurssi pitää nykyisiä tekijänoikeuksia oikeutettuna, ja niiden karsimista hyökkäyksenä köyhien taiteilijoiden kimppuun. Usein kysytään: Miksi oikeuksia pitäisi karsia? (Vastaus löytyy toisesta keskustelusta.) Miten taiteilijat sitten saisivat rahaa ja pystyisivät elämään? (On ihmisiä, jotka haluavat tehdä taidetta ja toisia, jotka haluavat maksaa taiteesta. Yhteys kyllä löytyy. Esim. lunnasmalli, lahjoitukset, esiintyminen, oheiskrääsä tai hieman realistisemmin yhdistelmä näitä.) Tämä keskustelu on vaikea piraateille, koska ensimmäiseen kysymykseen vastaaminen tarkoittaa koko keskustelun vaihtamista. Se ei ole helppoa eikä ainakaan nopeata.

Toinen diskurssi koskee tekijänoikeuksien perusteluita – niiden tarkoitus on edistää kulttuuria kannustamalla ihmisiä luovaan toimintaan. Toteuttavatko ne tarkoituksensa? (Selkeää vastausta ei ole, mutta historiallinen todistusaineisto antaa hyvän syyn sanoa, että luultavasti tekijäoikeus ei nykyisessä kohtuuttomassa mittakaavassa ole hyödyllinen; kiinnostuneille suosittelen kirjaa Against intellectual monopoly, M. Boldrin ja D. K. Levine, 2008, Cambridge university press.) Onko tekijänoikeuksia mahdollista valvoa samalla valvomatta kaikkea internetissä tapahtuvaa liikennettä ja siten huomattavasti kaventamalla ihmisten yksityisyyden suojaa? (Ei ainakaan nykytekniikalla.) Aiheuttaisiko tekijänoikeuksien poisto merkittäviä haittoja luovan töiden tekijöille? (Joillekin kyllä, joillekin ei, eli esimerkiksi säveltäjien pitäisi muuttaa sopimuksiaan, mutta suurimmalla osalla elokuva-alan ihmisiä ei muutoksia näkyisi.)

Siis piraatit haluavat muuttaa nykyistä tekijänoikeusjärjestelmää, koska se ei toimi, uhkaa yksityisyyttä eikä ole välttämätön keino luovan työn rohkaisemiseksi. Vastustavien voimien argumentit nojaavat nykyjärjestelmän toimivuuteen (eli ilkeästi sanottuna muutoksen pelkoon) ja köyhien taiteilijoiden toimeentuloon ja nykyjärjestelmän moraaliseen oikeutukseen.

Tunnistakaa keskustelunne.