Länsimainen sivilisaatio tulee kymmenien vuosien sisään muuttumaan radikaalisti, pienenemään, tai romahtamaan täysin.

Radikaali muutos saattaa tapahtua totalitaristiseen suuntaan (Pohjois-Koreasta voi katsoa mallia), kohti suurempaa autonomiaa ja pois keskitetystä hallinnosta, kohti vapaata ja nopeaa tiedon levitystä ja demokratian ohittavaa kansalaisyhteiskuntaa, kohti paikallista energiantuontantoa ja ruoantuotantoa, tai todennäköisesti johonkin täysin arvaamattomaan suuntaan.

Jos radikaalia muutosta ei tapahdu, niin maailmasta loppuvat luonnonvarat ja vähintäänkin epäoleellisen kulutuksen, mutta luultavasti myös ruoan kulutuksen, on vähennyttävä. Tämä tarkoittaa nälänhätää ja elintason merkittävää laskua.

Jos kumpaakaan edellisistä muutoksista ei saada tapahtumaan hallitusti ja vähitellen, tai jos käy huonoa onnea esimerkiksi kasvitautien kanssa, niin muutos voi olla äkillinen ja mahdollisesti jopa väkivaltainen, eli romahdus.

Perustelen muutosten välttämättömyyttä seuraavassa. En kiinnitä mitään aikaskaalaa, koska en tunne asioita tarpeeksi hyvin voidakseni antaa aikaskaalaa valehtelematta. Perustelut nojaavat ekologisiin seikkoihin sekä ihmisten kykyyn tehdä työtä.

Ympäristökatastrofi

Tällä hetkellä yksi historian suurimmista sukupuuttoaalloista on meneillään. Luotettavista lähteissä olen törmännyt lukuun 50 lajia per päivä. Epäluotettavat puhuvat jopa nelinkertaisista luvuista. Sademetsien hakkuun aiheuttama elinympäristöjen tuhoutuminen on suurimpana syynä sukupuuttoaallolle, mutta muitakin löytyy.

Vaikka luonnon monimuotoisuudesta ei välittäisikään, on tämä silti todella huono uutinen, sillä sukupuutot johtuvat pääasiassa sademetsän biomassan muuttamisesta viljeltäväksi alueeksi. Valitettavasti maa on hedelmätöntä eikä viljely tuota uusia ravinteita, joten metsän tuhoamisen on jatkuttava kiihtyvällä tahdilla. Ihmiset tappavat muita lajeja sukupuuttoon saadakseen ruokaa sekä polttoainetta, eli yhteisesti energiaa. Lajit ja sademetsät tulevat loppumaan jossain vaiheessa.

Ympäristöä tuhotaan myös muilla tavoin – kalastus yli kestävien määrien, myrkkyjen levittäminen ympäristöön, muovilautat merillä, viljavien alueiden viljely suola-aavikoiksi (hedelmällinen puolikuu ei ole enää järin hedelmällinen), aavikoituminen Afrikassa ja pohjavesien väheneminen ja saastuminen kaikki uhkaavat nyky-yhteiskuntaa ja kenties jopa ihmislajia kokonaisuudessaan.

Öljy ja työ

Maata viljelemällä saadaan tuotettua enemmän ruokaa kuin keräilemällä ja metsästämällä, mutta ruoan eteen on tehtävä enemmän työtä. Nykyään merkittävän osan tästä työstä tekevät fossiiliset polttoaineet. Merkittävä osa työstä on epäsuoraa. Byrokratia ja hallinto, tieverkko, koulutus ja koneiden tuotanto ovat esimerkkejä ruoan tuotantoon nyky-yhteisössä tarvittavista tekijöistä.

Ihmiset tekevät nykään valtavia määriä töitä päivässä saadakseen ruokaa ja asunnon ja – itse asiassa – pitääkseen yhteiskunnan pystyssä. Työmäärää ei voida merkittävästi kasvattaa, koska ihmiset eivät jaksa nykyistäkään tahtia järin hyvin. Loppuun palaminen ja stressi, masennus ja muut oireet eivät ainakaan ole vähentymässä.

Öljy on uusiutuva luonnonvara, mutta kulutus on uusiutumiseen verrattuna huomattavasti nopeampaa, joten öljyä voidaan pitää uusiutumattomana luonnonvarana. Kun helpot öljylähteet on käytetty, haetaan sitä hankalammista ja kalliimmista lähteistä. Öljyn hinta tulee nousemaan, nopeasti ja kovaa. Biopolttoaineet eivät korjaa puutosta, sillä niiden tuotanto vaatii öljyä. Vaikuttaa epätodennäköiseltä, joskin on mahdollista, että yhtä tehokas ja korvaava energianlähde löydetään tarpeeksi pian.

Ihmiset siis tekevät töitä kykynsä äärirajoilla ja halvan energian lähde eli öljy on loppumassa. Selvää on, että kulutetun energian määrän on myös laskettava, tavalla tai toisella.

Nälänhätä ja kulkutaudit

Suomessa on tarpeeksi ruokaa tällä hetkellä (kenties poislukien perunat, joita viedään itänaapuriin). Useissa köyhemmissä maissa tilanne on toinen. Ruoan vieminen nälänhädästä kärsivään maahan ei ratkaise ongelmaa – ihmisiä on ympäristön kantokykyä enemmän ja suurempi määrä ruokaa tarkoittaa suurempaa määrää ihmisiä, joten nälänhätä vain pahenee ruoka-apua tarjoamalla. Aiemmista syistä kyky viedä ruokaa pois tulee todennäköisesti ainoastaan vähenemään ajan kuluessa.

Yksittäisiin viljelyskasveihin nojaaminen tarkoittaa alttiutta kasvitautien ja epäsuotuisten säiden aiheuttamille paikallisille ruokavajeille. Tehokas maatalous siis aiheuttaa nälänhätiä.

Kulkutaudit puolestaan ovat suureksi osaksi karjankasvatuksen seurausta. Läheinen yhteys karjaan on mahdollistanut tautien hyppimisen (mutaatioiden kautta) lajilta toiselle. Tiheät väestökeskittymät pahentavat ongelmaa. Nykyään merkittävää osaa taudeista pystytään hoitamaan, mutta samaan aikaan luodaan yhä pelottavampia sairaalabakteereita. Jossain vaiheessa tässä kilpajuoksussa jäädään toiseksi, tai siitä luovutaan kokonaan.

Talouskasvu ja lainat

Materiaalinen vauraus, nykyään historiallisessa huipussaan, perustuu talouskasvuun. Erityisesti pohjoismainen hyvinvointivaltio perustuu siihen. Talouskasvu perustuu pääasiassa öljystä järjestelmään tuotuun ylimääräiseen energiaan ja lisääntyneeseen työntekoon. Talouskasvu tulee siis hidastumaan. Tilannetta korjataan ottamalla lainoja, mutta täten voidaan korkeintaan teeskennellä, että talouskasvu voisi jatkua ikuisesti. Lainat luovat kuplan, joka tulee romahtamaan. Romahdus on saattanut jo alkaa Euroopassa, tai sitten se tulee vasta myöhemmin. Vakautta lainoilla ei saada luotua, paitsi hetkellisesti.

Ilmastonmuutos

Ilmasto on muuttumassa. Ihminen on suurella todennäköisyydellä osaltaan tätä muutosta luomassa. Luonto on selvinnyt aiemmista muutoksista ja tulee selviämään tästäkin, mutta ihmisen asema on hieman uhatumpi. Ilmastonmuutos lisää arvaamattomia seurauksia ja täten tekee katastrofaalisesta romahduksesta todennäköisempää. Se tekee maataloudesta vähemmän luotettavaa, voi vaikuttaa kalastukseen ja aiheuttaa erilaisia luonnonkatastrofeja.

Jääkarhujen kuoleminen sukupuuttoon on toki valitettavaa, mutta luonto selviää hyvin ravintopyramidin huipuilla olevien lajien kuolemista. Eivät ne myöskään ihmiseen suuresti vaikuta.

Internet ja kansanliikkeet

Internetin mahdollistama ihmisten järjestäytyminen aiheuttaa epävakautta tiukkaan hallintaan perustuvissa valtioissa, mutta herättää myös toiveita siitä, että ehkä asioita pystytään muuttamaan.

Ydinvoima

Kykeneekö ydinvoima korvaamaan fossiilisten polttoaineiden jättämän energiavajeen? Kenties, mutta se vain siirtää ongelmaa eteenpäin. Lisäksi syntyvä jäte on kohtalaisen ongelmallista. Toisaalta onnettomuudet eivät ole yhtä vakavia, kuin voisi luulla: Tshernobylin tuntumassa luonto kukoistaa, vaikka eliöt eivät olekaan hirveän terveitä.

Teknologia

On periaatteessa mahdollista, että tapahtuu jokin merkittävä uudistus teknologiassa tai tieteissä, joka muuttaa joitakin enteitä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että uudistus on tulossa myöhässä – aikaa ei ole paljon. Teknologiaan panostaminen on uhkapeliä korkeilla panoksilla.

Välttämättömyydet ja riskit

Kuvio näyttää kokonaisuudessaan seuraavalta: Muutama väistämätön kehityskulku, eli ympäristön kantokyvyn raja ja öljyn loppuminen, tulevat aiheuttamaan muutoksia. Merkittävä joukko tekijöitä aiheuttaa riskejä ja epävarmuutta. Jos riskitekijät iskevät samaan aikaan, voi jälki olla pahaa, mutta välttämättömien seikkojen unohtaminen riskejä minimoitaessa ei ole kestävä ratkaisu.

Teknologiaan panostamista tulee jatkaa – vähemmän ympäristöä tuhoavat teknologiat voivat pehmentää romahdusta tai jopa ehkä mahdollisesti välttää sen. Samaan aikaan pitää panostaa sosiaaliseen osaamiseen. Hyvinvointivaltio, vaikka onkin kaunis ja puolustettava asia, tuskin tulee kestämään. Ihmisten on rakennettava omat turvaverkkonsa ja keskityttävä paikalliseen yhteisöön. Tämä mahdollistaa hallitumman valtion roolin pienentämisen. Erilaisten riskitekijöiden, kuten ilmastonmuutoksen, pysäyttäminen on myös tärkeää.

Mainokset

Koskien vaalikonetta, lyhyt kokeellinen testaus (vastauksiaan voi muuttaa vielä) paljastaa seuraavaa: Jos johonkin vastaa, että ei osaa sanoa, niin sitä ei lasketa mukaan samuuslaskelmiin. Jos taas antaa neutraalin vastauksen, niin se lasketaan. Ymmärtääkseni näiden kahden vaihtoehdon merkitys on paljolti sama – ei vahvaa mielipidettä suuntaan tai toiseen. Olin antanut neutraaleja vastauksia. Noin kolmen muutoksen jälkeen lista näytti hieman erilaiselta.

Mielipiteeni eivät muuttuneet, mutta opin vastaamaan vaalikoneeseen paremmin. Julkisuus säilynee. Toivottavasti ei puolueelle tee hallaa.

Ei mielipidettä

22/02/2011

Keskisuomalainen uutisoi, että sain kyseenalaisen kunnian päästä kymmenen mielipiteettömimmän ehdokkaan joukkoon heidän vaalikoneessaan.

Ensimmäinen reaktio oli epämääräinen paha olo. Vastasin kysymyksiin viime hetkellä (koska tunnuksia vaalikoneeseen ei ollut sähköpostiin tullut ja muistutuskin löytyi roskapostin joukosta; asia kyllä korjattiin pikaisesti, kunhan siitä huomautin) ja kuumeessa. Ei kai ollut mitään tyhmyyksiä tullut ruksattua? Muutama korjattava kohta löytyi kyllä, mutta ei mitään maata järisyttävää.

Kenties siis olen mielipiteetön kaikkia miellyttämään pyrkivä ja siis täysin kelpaamaton päätöksiä tekemään? Kenties, mutta luultavasti tulos heijastelee myös muita seikkoja.

Ensimmäinen, merkittävä, seikka koskee valittuja kysymyksiä. Kuinka moni niistä koskee sananvapautta tai yksityisyyden suojaa? Entä tekijänoikeuksia tai patenttilainsäädäntöä? Vihjeenä voi mainita, että vastaus ei ole kaukana pienimmästä luonnollisesta luvusta. Myös ympäristöasioita koskevat kysymykset usein olettavat, että energianlähteiden valitseminen on riittävää ympäristöpolitiikkaa, vaikka ongelmana on enemmän maailman liikakansoitus ja siitä seuraava sukupuuttoaalto sekä muut seikat, joiden korjaaminen vaatii ihmisten käyttämän energian (mukaanlukien ruoan) määrän vähentämistä, jos halutaan estää tai edes pehmentää tulevia katastrofeja. Ilmastonmuutoksen hidastaminen ei ole riittävää, kierrätys ja pieni energian kulutuksen tehostaminen eivät korjaa mitään.

Vähemmän merkittävä mutta kenties maininnan arvoinen tekijä on vastausskaalan puute. Vaalikoneessa on mahdollista sanoa, että on täysin samaa mieltä asiasta, täysin eri mieltä, tai että ei omaa merkittävää mielipidettä suuntaan tai toiseen. Entä mitä tarkoittaa yksi pykälä suuntaan ”samaa mieltä”? Entä kaksi pykälää? Mikä on ero? Vastaaminen on tältä kannalta subjektiivista ja vastausten keskiarvoisuus heijastaa osittain henkilöiden taipumusta vastata testeihin äärimmäisesti tai keskimääräisesti.

Toki on myös myönnettävä, että on useita asioita, joihin en ole ehtinyt perehtyä tai joita koskien minulla ei ole selvää kantaa. Ei uutinen sikäli täysin väärässä ole. Jotkut asiat myös ovat yksinkertaisesti hankalia.

Oikea ja väärä

04/02/2011

Eräs kaverini, olkoon tässä nimeltään U, oli opetuksessaan kohdannut ihmisen, olkoon tässä K, joka jatkuvasti keskeytti kun U yritti häntä auttaa. Eräs henkilö, ilmeisesti K:n kaveri, kysyi myöhemmin U:lta, että haittasiko keskeyttely häntä. U vastasi myöntävästi. K syytti myöhemmin U:ta pahan puhumisesta selän takana. U sanoi vain kertoneensa totuuden eikä syyttäneensä ketään mistään.

Olisi houkuttelevaa julistaa, ketä tästä pienestä draamapurkauksesta kuuluisi syyttää, kuka oli oikeassa ja kuka väärässä. On kuitenkin syytä miettiä: Mitä hyötyä olisi julistaa joku syylliseksi vääryyteen ja toinen oikeamieliseksi? Kuka siitä mitään hyötyisi? Syyttäminen lisää kipua eikä paranna haavoja.

U:n asemassa, viimeisessä kohdassa, pyytänyt anteeksi aiheuttamaani mielipahaa ja sanonut, että se ei ollut tarkoituksellista. Olisin myös kuunnellut K:n puheet ja syytökset. Itsensä puolustelu, mukaanlukien tekojensa perustelu, johtaa vain lisädraamaan, sillä onhan se omien tekojen oikeutuksen perustelua.

Jos haluaa parantaa haavoja ja korjata ihmissuhteita (laajasti ymmärrettynä, ei siis tarkoita pelkästään romanttisia suhteita) olisi suotavaa keskittyä korjaamaan syntynyt ongelma ja selventämään asioita siten, että vastaavaa ei tapahdu uudestaan.

Ensimmäinen huomautus koskee oikeusjärjestelmää, jonka tarkoitus on täsmälleen sanoa kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Asioiden korjaamista ja haavojen parantamista se ei edes yritä. Onneksi erilaiset sovitteluratkaisut ovat keräämässä suosiota.

Toinen koskee tuntemattomia ihmisiä. Kuinka suuri motivaatio on oikeasti puhua ja sopia asiat satunnaisen vastaantulijan, tai opetettavan, kanssa? Tuntemattomien kanssa asiointi täten kasvattaa mahdollisuuksia haavojen syntyyn ja syyttelyyn, oikean ja väärän julistamiseen.