Yksin uskosta

31/03/2011

Uskontojen nimissä tehdään ja on tehty ja paljon pahaa, ja lisäksi niiden väitteitä usein sanotaan epätosiksi. Silti väitän, että vaikka nykymuotoiset uskonnot katoaisivatkin, ei tilalle tuleva otus mitenkään parempi olisi.

Ensin hieman henkilöhistoriaa. Jossain vaiheessa ala-astetta hoksasin, että en pidä kristinuskosta. Osasyynä on ollut epämielekäs tapa opettaa sitä koulussa (opetelkaa iso pino tarinoita ulkoa, kirjoittakaa kokeessa pari kiinnitettyä omin sanoin) ja epämiellyttävänä pitämäni opettaja. Myöhemmin mukaan tuli myös roolipeliharrastus, jota varsinkin USA:ssa oli joskus aiemmin kohdeltu kehnosti paikallisten kiihkouskovien toimesta. Roolipelaaminen antoi palasen identiteettiä, johon kristinuskon pilkkaaminen tuntui kuuluvan. Lukiossa tullessani ikään erosin kirkosta. Yliopisto-opiskelun yhteydessä ovat asenteeni uskontoa kohtaan rikastuneet ja laimentuneet, kuten laajemman näkökulman yhteydessä usein käy.

Tällä hetkellä uskonnolla on, ainakin tietyissä piireissä, paha kaiku. Uskonnot opettavat ilmiselvästi epätosia asioita ihmisille ja yrittävät näitä jopa kouluihin tunkea (kreationismi ja älykäs suunnittelu), uskonnot inspiroivat terroristeja, uskonnot ovat suvaitsemattomia, ja uskonnot kivittävät ihmisiä ja ympärileikkaavat lapsia. Kuitenkin näissä syytteissä usein sekoitetaan keskenään uskonto instituutiona, henkilökohtaisena vakaumuksena, sekä maailmankatsomuksena.

Instituutiona toimivat uskonto ei ole muita vastaavia parempi tai huonompi – kankea rakenne joka muuttuu hitaasti on lähes varmasti ajastaan jäljessä. Kristinusko ja islam käsittävät lisäksi huolestuttavaa auktoriteettiuskoa, mitä pidän aktiivisesti vahingollisena. Ainakaan Suomessa ei vahvempaa asemaa auktoriteeteille kaivata.

Uskonto oppina siitä, millainen maailma on, on usein harmitonta ja joskus vahingollista. Evoluutiota tapahtuu, esimerkiksi, ja siinä määrin kun jonkin uskonnon oppikappaleet ovat tämän kanssa ristiriidassa, on uskonto väärässä. Tällä tarkoitan sitä, että tiede on varminta tietoa (matematiikan lisäksi) jota ihmiskunnalla on tietyistä asioista, ja sen kanssa on hankala taistella.

Uskontojen mielestäni oleellinen osa on antaa merkitys maailmalle. Tieteellisestä näkökulmasta maailma on kaunis mutta myös merkityksetön, eikä ole inhimillistä asua maailmassa ilman merkitystä. Tiede ei puhu merkityksestä mitään. Jos myöskään uskonto ei, niin sitten ollaan heitteillä, kunnes jotain korvaavaa löytyy. Eräs suosittu merkitys nykyaikoina on pako työntekoon ja elämän täyttäminen kiireellä. Ratkaisun laadusta kertoo ilmiö nimeltään burn-out.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: