Olen virallisesti luonnontieteiden kandi – olin kai jo viime perjantaina tai sitä luokkaa. Tutkinto viivästyi vuoden tai pari, koska en saanut aikaiseksi tenttiä yhtä filosofian kurssia, ja kuukauden tai pari, koska minun kannati suorittaa kursseja vapauttaakseni matematiikan syventäviä tuleviin tutkintokokonaisuuksiin. Arvosana matematiikan aineopinnoista sekä tilastotieteen perusopinnoista on erinomainen ja filosofian perusopinnoista ainoastaan kiitettävä.

Yleisemmin: Matematiikan kandidaatti ainakin vaikuttaa oleellisesti hyödyttömältä tutkinnolta. Auttaako se työelämässä? Tuskin. Jos haluaisi vaihtaa yliopistoa tai pääainetta, niin ehkä siitä olisi apua. Lähinnä se vaikuttaa turhalta standardoinnin seuraamukselta.

Huomasin itselläni kiinnostavan asenteen: Tutkinnon suorittamiseen liittyi tunne siitä, että on tehnyt jotain pysyvää tai luotettavaa – on saavuttanut jotain. Kuitenkin aivopesu ja oppiminen (yliopiston nimelliset päätavoitteet opiskelijoiden suhteen) oli jo kauan sitten hoidettu. Niiden yhteydessä oikeasti jotain saavutin. Silti pyrin sitkeästi kiinnittämään merkitystä oleellisesti hyödyttömän paperilapun hakemiseen.

Maisterin tutkinnosta uupuu gradun viimeistely sekä nippu filosofian aineopintokursseja. Opintopisteitä on 302, joten niitä on jo kertynyt hyvä määrä jatko-opintoihinkin.

Mainokset

Tupaswilla

20/06/2011

Olin viikonlopun Tupaswillassa keskiaikamarkkinoilla joidenkin muiden historiallisen miekkailun seuralaisten kanssa. Meillä oli näytöksiä, joihin en oleellisesti osallistunut, sekä teltan luona aseiden esittelyä ja yleistä höpinää, joihin osallistuin. Lisäksi harjoittelin siinä teltan luona vähän, kun oli tylsää ja vähän ihmisiä paikalla.

Tilaisuudessa kaikki myyjät (käsitöitä, vähän palveluita ja elintarvikkeita, sekä muutama kirja oli myynnissä) ja esiintyjät olivat pukeutuneet enemmän tai vähemmän keskiaikaisesti, kuten mekin olimme.

Ohjelmasta voisin mainita muutaman sanan: Lasten metsäseikkailut lähtivät meidän telttamme naapurista, ja jotain menninkäistä siellä ilmeisesti etsittiin. En napannut ketään lasta, joten jätin osallistumatta. Jokin suo-ooppera, jossa tapahtui eeppinen hyvän ja pahan välinen taisto yhdistettynä perinteisiin naimakiistoihin, oli katsomisen arvoinen, mutta meni minulta ehkä hitusen ohi. Parkour-esitys ei vielä hirveästi haitannut homman teemaa, mutta samojen henkilöiden breakdance ja siihen sopiva musiikki (esim. you’re not black enough kuului kappaleessa, kovin modernia) hieman häiritsi ainakin minua. Aikaan sopivaa musiikkia oli vähän – enemmän olisi saanut olla. Esittäjiä pitäisi kyllä löytyä. Meillä oli tekniikkaesityksiä, teeskennelty oikeudellinen kaksintaistelu (kahteen kertaan) sekä Villen ja Jukan välistä vapaaottelua/peliä (free play).

Vaatetus siis ole keskiaikainen. Vaatteiden nimiä ja muita teknisiä termejä en tiedä, mutta lyhyitä selvityksiä kiinnostuneille: Takki-tunika-mekko tummanvihreää villaa (Terhin tekemä), aluspaita vaaleaa pellavaa (Terhi teki, minä viimeistelin paikoin esittäen paljon tyhmiä kysymyksiä Terhille ja Eliisalle), nyörillä kiinnitettävät vaaleat pellava-alushousut (Terhin käsityötä, ja vaativat paremman nyörin mukavuuden takia, nykyinen kun ei jousta lainkaan ja niinpä housut valuvat vähän ja nyörin avaaminen solmusta on hieman hankalaa), ruskeaa villaa olevat lahkeet eli oikeammin (pitkät) sukat ilman varsinaista sukkaosaa (muistaakseni yhdistin lahkeet kasaan, ja Terhi kai leikkasi ja mittasi jne. sopivat palat, tai ehkä leikkasinkin jotain) – sukat kiinnitetään alushousuihin, ja sukkaosat puuttuvat, koska kuljin paljain jaloin – ja lopuksi vielä tummanpunainen, ruskeareunainen villahuppu (leikkasin kankaat ja laitoin yhteen, Terhi opasti ja piirsi sopivat palaset sekä Eliisa opasti). Asukokonaisuuden täydellisti pitkämiekka huotrineen ja vöineen. Oikeaa aikaan sopivaa vyötä ei löydy, joten huotra oli ihan mukava.

Kankaanpalat yhdistettiin vaatteiksi käsin ompelemalla vaalealla pellavalangalla. Nämä tehtiin kiireellä eikä mitään koristeompeleita löydy. Aluspaidan huolittelin lauantai-iltana Tupaswillassa kyytiä takaisin odotellessa.

Vaatteet oliva ihan mukavat – ne hengittivät hyvin ja vaikka toiminnan jälkeen saattoi olla hieman lämmin, niin varsinaisesti kuuma ei tullut, kunhan suorasta paahteesta pysyi poissa. Aurinko ei hirveästi paistanut, joten tämä ei ollut ongelma.

Valokuvatodisteita vaatteista tai tilaisuudesta saattaa ilmaantua jossain vaiheessa, tai ainakin voin sellaisia antaa kysyville, sikäli kuin joku kamerallinen niitä tarjoaa. Minusta ei hirveästi oma väki tainnut kuvia ottaa, mikä ei minua kyllä harmita.

Turkuun olen menossa parin viikon päästä sikälaisille markkinoille humua ihmettelemään joidenkin muiden jyväskyläläisten kera. Siellä keskustassa olisi epäkohteliasta kävellä miekan kanssa, joten taidan tyytyä lainavyöhön.

Lisäksi kaupallinen tiedote: Jos joku lukija haluaa kotimaassa käsin ommeltuja keskiaikaisia asusteita, niin tunnen ihmisen tai muutaman, jotka voivat sellaisia sopivaa maksua ja kohteliasta pyyntöä vastaan tehdä ja voin välittää yhteystietoja. Toinen mokoma: Linkkilistaan lisäsin takomo Alkutulen, jonka seppä Eetu Summanen seurassamme miekkailua harjoittelee. Eetu on mukava ihminen, mutta hänen töistään minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta, joten en niitä kehtaa suositella.

Bookcrossing

09/06/2011

Liityin Bookcrossing-sivustolle. Sen idea on lyhyesti: Laita kirjoja eteenpäin tai vapauta kun olet ne lukenut, ja nappaa muiden eteenpäin laittamia kirjoja. Olen jättänyt pari kirjaa yliopistolle ja tulen luultavasti jättämään muutaman lisää sinne ja tänne. Profiilini löytyy osoitteesta http://www.bookcrossing.com/mybookshelf/Thanuir/ .

Ajattelin luopua kirjoista, joita en oikeasti ole lukemassa ja joilla ei ole merkittävää tunnearvoa. Suurimmalla osalla ei ole. Jos profiilissa näkyy kiinnostava kirja, niin kannattaa mainita – saatan hyvin luopua siitä. Ja jos minulla sattuu olemaan lukija, ja jos tämä hypoteettinen lukija kyseistä palvelua käyttää, niin olisi kiinnostavaa tästä hypoteettiselta lukijalta kuulla.

 

Usein kulttuurista puhuttaessa puhutaan lopputuloksista – musiikkikappale, pyramidi ja sarjakuvalehti. Kun halutaan tukea kulttuuria, niin halutaan hienompia tai useampia kappaleita, pyramidejä tai sarjakuvia. Ehkä erikseen pohditaan harrastelijateatteria tai blogaajia, mutta eihän se ole oikeaa kulttuuria, kuitenkaan. Kulttuuria tekevät ammattilaiset ja me tavalliset ihmiset vain kulutamme sitä mielemme virkistykseksi ja sivistyäksemme.

Suosittelen seuraavaa ajattelutapaa: Kulttuuri on tekemistä. Muutama ruokakulttuuri: Syömme ravintolassa, ostamme valmisruokaa, ostamme valmiita aineita joista teemme ruokaa, tapamme itse eläimet ja kasvit joita syömme, kasvatamme ne myös itse. Syömme yksin tai yhdessä tuntemattomien kanssa tai naapurien kanssa tai perheen kanssa tai suvun kanssa. Se, mitä ruokaa tarkkaan ottaen syömme, on toisarvoista.

Urheilukulttuuri: Ei mitään fyysistä toimintaa, katsomme televisiosta ammattilaisia, teemme itse jotain, teemme itse jotain porukassa, keskitymme yhteen lajiin, keskitymme fyysiseen terveyteen, keskitymme mahdollisimman vaikuttaviin tuloksiin, keskitymme hyödyllisiin lajeihin. Harrastetut lajit ovat yksityiskohta, joka toki vaikuttaa tässä, mutta on jälleen toisarvoista.

Taide – sanana – tarkoittaa arvostettua kulttuuria. Toki filosofit ovat muutakin yrittäneet, mutta käytännössä jonkin kutsuminen taiteeksi on sen arvottamista muuta kulttuuria korkeammalle tai ainakin erilaiseksi. Taiteilija on muita kuolevaisia suurempi, arvostusta herättä hahmo. Taiteilija luo taidetta, jota tavalliset ihmiset kuluttavat, täten ympäten kulttuurin samaan kuluttamisen ja tuottamisen verkkoon, johon koko yhteiskunta näyttää sidotun.

Miten siis saadaan edistettyä kulttuuria? Miten saadaan ihmiset tekemään itse? Pelaamaan itse, leikkimään itse, soittamaan ja laulamaan itse, piirtämään itse, kirjoittamaan ja kertomaan tarinoita itse, tekemään ruokaa, rakentamaan.

Lopetin lapsena jalkapallon pelaamisen, koska olin niin älyttömän huono siinä. Liikunta on aina ollut epämieluisin kouluaine, tai ainakin kolmen ikävimmän joukossa. Silti opettelen nyt miekkailemaan historiallisesti ja joitakin asioita taidan siinä jopa oppia. Opetan muita kun pystyn ja opin niiltä jotka opettavat.

Vuosi sitten en tehnyt ruokaa. Nyt pystyn ohjeesta tekemään tuttuja ruokalajeja ja joskus jopa hieman improvisoimaan. (Minulla on ollut hyvä opettaja ja paljon yhteistä ruoantekoa hänen kanssaan.) Kun kutsun ihmisiä tänne roolipelaamaan niin tarjoan heille jotain ruokaa. Tarjous usein hyväksytään. Opin ruoanlaittoa niiltä, jotka haluavat opettaa ja vastata typeriin kysymyksiin, ja kerron mitä tiedän, jos joku sattuu kysymään.

Roolipelejä olen jo harrastanut aika pitkään, ja roolipelaaminen on oleellisesti yhteistä tarinanluomista tai osallistuvaa tarinankerrontaa (riippuen hieman pelityylistä). Matematiikkaa olen tässä myöskin muutaman vuoden opiskellut. Molemmissa yritän oppia kokemuksistani ja jakaa taitojani, niin vähäisiä kuin ne ovatkaan, eteenpäin.

En yritä muuttua taiteilijaksi tai mestariksi näissä asioissa. Sen sijaan pyrin rakentamaan tekemisen, opettamisen ja oppimisen ilmapiirin – jos jotain osaa, niin välittää sen eteenpäin (kiinnostuneille), ja jos ei, niin kysyy muilta neuvoa ja tekee. Suorittaminen ja onnistuminen ovat toissijaisia, tekeminen ei.

Olkaa siis amatöörejä, vaikka kuinka taitavia olisittekin. Kulttuuri on ihmisten toimintaa. Kaikkien ihmisten toimintaa. Taito on sivuvaikutus.