Kulttuuri ihmisten toimintana

08/06/2011

Usein kulttuurista puhuttaessa puhutaan lopputuloksista – musiikkikappale, pyramidi ja sarjakuvalehti. Kun halutaan tukea kulttuuria, niin halutaan hienompia tai useampia kappaleita, pyramidejä tai sarjakuvia. Ehkä erikseen pohditaan harrastelijateatteria tai blogaajia, mutta eihän se ole oikeaa kulttuuria, kuitenkaan. Kulttuuria tekevät ammattilaiset ja me tavalliset ihmiset vain kulutamme sitä mielemme virkistykseksi ja sivistyäksemme.

Suosittelen seuraavaa ajattelutapaa: Kulttuuri on tekemistä. Muutama ruokakulttuuri: Syömme ravintolassa, ostamme valmisruokaa, ostamme valmiita aineita joista teemme ruokaa, tapamme itse eläimet ja kasvit joita syömme, kasvatamme ne myös itse. Syömme yksin tai yhdessä tuntemattomien kanssa tai naapurien kanssa tai perheen kanssa tai suvun kanssa. Se, mitä ruokaa tarkkaan ottaen syömme, on toisarvoista.

Urheilukulttuuri: Ei mitään fyysistä toimintaa, katsomme televisiosta ammattilaisia, teemme itse jotain, teemme itse jotain porukassa, keskitymme yhteen lajiin, keskitymme fyysiseen terveyteen, keskitymme mahdollisimman vaikuttaviin tuloksiin, keskitymme hyödyllisiin lajeihin. Harrastetut lajit ovat yksityiskohta, joka toki vaikuttaa tässä, mutta on jälleen toisarvoista.

Taide – sanana – tarkoittaa arvostettua kulttuuria. Toki filosofit ovat muutakin yrittäneet, mutta käytännössä jonkin kutsuminen taiteeksi on sen arvottamista muuta kulttuuria korkeammalle tai ainakin erilaiseksi. Taiteilija on muita kuolevaisia suurempi, arvostusta herättä hahmo. Taiteilija luo taidetta, jota tavalliset ihmiset kuluttavat, täten ympäten kulttuurin samaan kuluttamisen ja tuottamisen verkkoon, johon koko yhteiskunta näyttää sidotun.

Miten siis saadaan edistettyä kulttuuria? Miten saadaan ihmiset tekemään itse? Pelaamaan itse, leikkimään itse, soittamaan ja laulamaan itse, piirtämään itse, kirjoittamaan ja kertomaan tarinoita itse, tekemään ruokaa, rakentamaan.

Lopetin lapsena jalkapallon pelaamisen, koska olin niin älyttömän huono siinä. Liikunta on aina ollut epämieluisin kouluaine, tai ainakin kolmen ikävimmän joukossa. Silti opettelen nyt miekkailemaan historiallisesti ja joitakin asioita taidan siinä jopa oppia. Opetan muita kun pystyn ja opin niiltä jotka opettavat.

Vuosi sitten en tehnyt ruokaa. Nyt pystyn ohjeesta tekemään tuttuja ruokalajeja ja joskus jopa hieman improvisoimaan. (Minulla on ollut hyvä opettaja ja paljon yhteistä ruoantekoa hänen kanssaan.) Kun kutsun ihmisiä tänne roolipelaamaan niin tarjoan heille jotain ruokaa. Tarjous usein hyväksytään. Opin ruoanlaittoa niiltä, jotka haluavat opettaa ja vastata typeriin kysymyksiin, ja kerron mitä tiedän, jos joku sattuu kysymään.

Roolipelejä olen jo harrastanut aika pitkään, ja roolipelaaminen on oleellisesti yhteistä tarinanluomista tai osallistuvaa tarinankerrontaa (riippuen hieman pelityylistä). Matematiikkaa olen tässä myöskin muutaman vuoden opiskellut. Molemmissa yritän oppia kokemuksistani ja jakaa taitojani, niin vähäisiä kuin ne ovatkaan, eteenpäin.

En yritä muuttua taiteilijaksi tai mestariksi näissä asioissa. Sen sijaan pyrin rakentamaan tekemisen, opettamisen ja oppimisen ilmapiirin – jos jotain osaa, niin välittää sen eteenpäin (kiinnostuneille), ja jos ei, niin kysyy muilta neuvoa ja tekee. Suorittaminen ja onnistuminen ovat toissijaisia, tekeminen ei.

Olkaa siis amatöörejä, vaikka kuinka taitavia olisittekin. Kulttuuri on ihmisten toimintaa. Kaikkien ihmisten toimintaa. Taito on sivuvaikutus.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: