Jokaiseen muutokseen elämässä tarvitsee tiedon, että asiaa voi edes muuttaa, ja tarpeeksi tahdonvoimaa muutoksen toteuttamiseen. Tahdonvoima on rajoittava tekijä, joten sen vaikutus kannattaa minimoida.

Muutos voi olla äkillinen tai vähittäinen. Äkillinen muutos täytyy toteuttaa, mutta tulokset näkyvät myös nopeammin ja tapojaan voi alkaa muuttamaan heti pysyvään suuntaan. Vähittäinen muutos vaatii enemmän aikaa, jolloin elämä on muutostilassa (kyseisen asian ympärillä), mutta toisaalta ei sisällä niin suurta alkushokkia. Ruokavalio kannattaa muuttaa vähitellen, koska kun lopettaa epäterveellisten asioiden syönnin ja aloittaa terveellisten syönnin, niin täytyy opetella uusia ruokalajeja. Punaisen lihan välttäminen (perusteltavissa terveydellisillä, taloudellisilla ja rahallisilla syillä ja jopa eläinten oikeuksien nojalla) tarkoittaa tutustumista muihin proteiinin ja rasvan lähteisiin, joista pitäisi opetella tekemään syötävää ruokaa. Sokeri on sinänsä helppo jättää pois, että se ei sisällä mitään ihmisen tarvitsemaa – mielihalut voi toteuttaa hedelmillä (sisältävät kuituja, toisin kuin mehut), pähkinöillä, ja tummalla (70 % tai enemmän kaakaota) suklaalla. Vehnän, muiden kuin täysjyväviljojen, maissin, valkoisen riisin ja perunan vähentäminen on hankalampaa, koska Suomessa niitä pidetään välttämättöminä osina ruokavaliota. Se on kuitenkin terveyden kannalta perusteltua (esimerkiksi Harvardin yliopiston ravintosuositusten mukaan).

Suosin äkillisiä muutoksia, kun mahdollista. Ne eivät vaadi yhtä paljon tahdonvoimaa, koska uudet tavat voi opetella saman tien ja kerralla kuntoon. Muutoksen vaikutukset näkyvät myös nopeammin, jolloin ei tule motivaatio-ongelmia yhtä helposti. Yritin aloittaa kylmien suihkujen ottamista (edistää kylmänsietoa, virkistää ja tulee halvemmaksi kuin kuumat suihkut; puhdistautumisen kannalta kylmä vesi sulkee ihohuokosia ja hiussuonia, eli kunnon peseytymisen kannalta myös kuumaa tarvitaan) ottamalla vähän kerrallaan kylmempiä suihkuja, ja homma edistyi vähän kerrallaan, kunnes sitten taas jäi. Kyllästyin ja laitoin suihkun suoraan kylmimmälle, ja nyt en koe sitä enää vaikeaksi. Myöskään kylpylöiden kylmäaltaat eivät tunnu juuri miltään enää.

Tahdonvoima tulee äkkiä vastaan jos jatkuvasti joutuu taistelemaan muutoksen puolesta. Jos esimerkiksi haluaa syödä karkkia ja muuta sokeripitoista, niin sen lopettaminen ei luultavasti onnistu. Täytyy siis löytää keino halunsa poistamiseksi. Minä söin karkkia käytännössä ainoastaan maanantairoolipeleissä ja joulun jälkeen. Sitten sanoin että en halua karkkia lahjaksi ja aloin viemään roolipeleihin ensin rusinoita, sitten pähkinöitä tai tummaa suklaata (70+ %). Nyt sokeripitoiset ns. herkut maistuvat liian makeilta jotta edes haluaisin syödä niitä, joten sokerin syömättä jättäminen tapahtuu automaattisesti. On helpompaa korvata tapa toisella kuin vain lopettaa – syön maanantairopeissa edelleen esimerkiksi pähkinöitä.

Muutoksen motivoinniksi ehdotetaan joskus itsensä palkitsemista muutoksen edistyttyä tai muutosaikeen julkaisemista ja sosiaalisen paineen luomista itselle tätä kautta. Ensimmäistä en ole kokenut tarpeelliseksi, koska mietitty elämänmuutos palkitsee jo itsessään, tavalla tai toisella. Julkista painetta en ole vielä yrittänyt. Luulisin sen toimivan, mutta aiheuttavan myös stressiä jos muutos osoittautuu hankalaksi.

Avain muutoksiin on muuttaa mielentilansa ja elintapansa sellaisiksi, että muutos tulee luonnolliseksi osaksi elämää, eikä sen eteen tarvitse uhrautua tai siitä tarvitse kärsiä.

Eräs ystävä sanoi minua askeettiseksi. Ymmärtääkseni askeetikot nimenomaan kieltäytyvät asioista. Minä lopetan niiden haluamisen, jotta ei tarvitse kieltäytyä. Siinä määrin kuin asketismi tarkoittaa itsensä ruoskimista, niin en koe niin tekeväni.

Ruotsista opittua

11/05/2013

Tukholmassa majoituimme Zinkensdamm-hostellissa. Hostelli muodostaa ympyrän, jonka keskellä on sisäpiha. Ympyrässä on paljon yksisuuntaisia ovia. Riippuen avainkortista ympyrää voi joko kiertää vain yhteen suuntaan, tai noin neljännekseen sitä ei pääse lainkaan sisälle. Sisäpihalle johtaa ovia, joita käyttäessä pääsee liikkumaan vapaammin, sikäli kuin ovet ovat lukitsemattomia.

Metroilla liikkumisesta

Metrolla on helppoa liikkua paikasta toiseen ilman mitään tuntua välimatkasta. Tästä seuraa oudon sirpaloitunut maailmankuva – pari saareketta, joiden välillä voi taianomaisesti siirtyä metron avulla.

Institut Mittag-Leffler

Erittäin pramea paikka. Kullattuja esineitä, suuria muotokuvia, kalliin näköisiä huonekaluja. Näyttää pieneltä linnalta. Sisältää runsaasti matemattisia aikakausjulkaisuita (journal), alkaen brittien Philosophical transactions of the Royal society-julkaisuista ja jatkaen nykypäivään asti.

Ruoasta eli suolasta

Kaikkialla oli laitettu paljon suolaa. Perinteinen ruoka näytti olevan kalaa suolakeitossa. Söimme myös linssejä suolakeitossa, peruna-suolakeittoa, minä söin sieni-suolakeittoa, ja niin edelleen. LEvitteitä oli saatavissa vähärasvaisina ja runsassuolaisina versioina, mutta runsasrasvaiset tai vähäsuolaiset eivät olleet muodissa. (Mikä ajatus on vähärasvaisessa levitteessä?)

Kunnon ruisleipää löytyi tietenkin hyvin harvoin. Yllättäen myöskään kunnon purkkaa, eli ksylitolia luokkaa 2/3 koostumuksesta, ei löytynyt lainkaan. 3/10 taisi olla paras jota löytyi.

Linköpingin konferenssi loppui lauantaina. Kolmen ensimmäisen päivän aikana esityksiä jaksoi seurata ihan hyvin, mutta perjantaina ja lauantaina ei enää ihan niin hyvin.

Esityksen perusrakenteeseen kuuluu ensin ratkaistavan ongelman esittely ja kenties motivointi, sitten oman ratkaisun esittelyä, ja numeeristen tai soveltavien puheiden tapauksessa usein lopuksi näytetään kuvia tai graafeja joilla näytetään millaisia tuloksia saatiin jonkin leluesimerkin tai todellisen datan tapauksessa.

Kohtalainen määrä puheista käsitteli matemaattista menetelmää tuon tai tämän ongelman ratkaisuun. Minua se karkea ratkaisumenetelmä vielä kiinnostaa, mutta yksityiskohdat sen tai tämän vakion valitsemasta menevät vähän ohi. Yleensä erinäisten parametrien valintaa ei myöskään perustella matemaattisesti, vaan enemmän kokeellisella ”tämä nyt näyttää toimivan”-menetelmällä. Hyödyllistä touhua, ei siinä mitään, mutta matematiikaksi en sitä kutsuisi.

Omaan tutkimusongelmaan liittyviä puheita ei ollut. Jotkut kävivät etäisesti samalla suunnalla, mutta suoranaista hyötyä omiin hommiin ei tästä ollut. Epäsuoraa hyötyä varmaan, ja muutaman ihmisen oppi tuntemaan jossain määrin. Nimet jos vielä muistaisi.

Linköpingin yliopiston kampus vaikutti varsin viihtyisältä ja avoimelta paikalta. Kaupungissa sijaitsee ainakin valtava kirkko, mutta ei siellä nähtävyyksiin tullut tutustuttua, mitä nyt kirkon ohi käveli pari kertaa.

Konferenssin järjestelyissä oli parantamisen varaa – harvoin kerrottiin mitä on tapahtumassa tai miten se tulisi tapahtumaan, ja järjestäjien puolesta asioista tiedottava ihminen puhui hiljaa eikä ensin kiinnittänyt ihmisten huomiota itseensä.

Liikkuminen

19/03/2013

Miekkailun lopettamisen jälkeen olen käynyt yliopiston kuntopiirissä, kahvakuulaillut, ja satunnaisesti touhunnut muutakin. Kahvakuula tuntuu liian kevyeltä, mutta ranteissa pidettyjen nilkkapainojen kanssa saa treenin aikaan. Painavampi maksaisi vähintään 50 euroa, enkä ole vielä siihen panostanut. Ehkä myöhemmin, tai ehkä esitän sen lahjatoiveena jollekin joka lahjatoiveita kaipaa.

Kävin kerran luistelemassa. Ei ollut vaikeaa peruskoulutraumoista ja liian isoista luistimista huolimatta, mutta ei myöskään erityisen innostavaa.

Olen yliopistossa käynyt äänenkäytön kurssia, joka keskittyy aika paljon hengityksen luonnollistamiseen ja kaikenlaisen jännityksen havaitsemiseen ja sitä kautta lieventämiseen.

Tästä tuli ylipäätänsä mieleen kaksi merkitystä fyysiselle taitavuudelle. Toisaalta voi puhua suorituskyvystä, eli vaikkapa lihaskunnosta ja taipuisuudesta, ja toisaalta myös oman kehon tuntemisesta ja havainnoinnista. Joskus tuntuu, että vain ensimmäisestä puhutaan, kenties siksi että sitä pystyy mittaamaan ja havainnoimaan helposti. Pidän molempia hyödyllisinä.

Asennekysymys

25/05/2011

Ystäväni, jonka blogi on kirjoitettu nimimerkillä ksym, kirjoitti asenteesta. Kirjoitus on lyhyt ja lukemisen arvoinen, tosin englanniksi. Vastaukseni seuraa. (Jos vielä pystyisin eli uskaltaisin elää sen mukaisesti, niin kaikki olisi hyvin.)

Kaikki riippuu asenteesta.

Voit toivoa, että joku rakastaa sinua ja tekee sinut onnelliseksi.

Voit tehdä itsesi onnelliseksi ja rakkaus saattaa seurata jos on seuratakseen.

Voit voivotella rakkauden puutetta.

Tai voit vain päättää hävinneesi ja luovuttaa.

Elä täyttä elämää.

Hukkaa kaikki hetkesi läheisille.

Elämäsi on nyt.

Ystävä

03/07/2010

Ystävä on sellainen ihminen, jonka takia ei sanojansa tarvitse varoa, ei selustaansa vahtia , eikä luonnetaan piilottaa.

Annettu ehto on välttämätön, mutta ei riittävä.

Suvaitsevaisuudesta

30/04/2010

Maailmassa on erilaisia ihmisiä, joilla on erilaisia arvoja. Länsimaissa lähes kaikki pitävät omaa kulttuuriaan ja omia arvojaan parempina kuin muiden, vaikka kovasti muita suvaitsevat ja poliittisesti korrektisti sanovat, että kyllähän noilla kiinalaisillakin varmaan ihan mukavaa on.

Länsimaisessa filosofiassa ja kulttuurissa on pitkä perinne länsimaisten moraalikäsitysten arvottamiseen muita korkeammalle. Jumala sanoo jotain, kenties pyhän kirjan kautta, ja tietenkin Jumala sanoo oman kansansa olevan moraalisesti muita ylempänä ja Kantin kategorinen imperatiivi on ehdoton ohjenuora moraalisääntöjen muodostamiseen. Paljon muitakin löytyy, mutta luetteloa en ala kirjoittamaan. On siis tarve ja runsaasti työkaluja jollain objektiivisella tavalla arvottaa uskomusjärjestelmiä, yhteiskuntia ja muuta sellaista. Arvotusta voi toki tehdä perustuen esimerkiksi henkilökohtaiseen hyötyyn, yhteiskunnan hyötyyn, yksilön vapauksiin, varakkuuteen, teknologian kehitykseen, keskimääräiseen elinikään tai netistä löytyvien söpöjen kissankuvien määrään.

Suvaitsevaisuus on sitä, että suvaitaan – siis siedetään – muiden kulttuurien jäseniä. Siedetään huntuihin pukeutumista, gootteja, cosplayaamista ja mustaihoisia ihmisiä. Toki he ovat huonompia ihmisiä, mutta älkäämme välittäkö siitä liikaa. Eivätköhän he sopivalla sopeuttamisella ihan ihmisiksi muutu.

Vaikuttaa hirveän suvaitsemattomalta, toivon, kenties jopa kivuliaalta.

Väitän, että ongelman ydin on usko objektiiviseen mittariin. Jumala tai kategorinen imperatiivi tai talouden lainalaisuudet tai sensuurin puute sanovat, että joku on enemmän oikeassa kuin joku muu, joten tietenkin olemme samaa mieltä.

Minulla on mielipiteitä asioita koskien. Olen kovasti sananvapautta ja demokratiaa puolustava. En yhtään arvosta pyrkimyksiä pakottaa uskonnollisia näkemyksiä ihmisille. Pidän raiskauksia, kansanmurhia ja useita muita asioita pahoina. Minä vain en väitä, että nämä arvotukset ovat jotain subjektiivisten näkemysten lisäksi. Minulla on näkemyskeni ja seison niiden takana: otan vastuun niistä. Joskus muutan näkemyksiäni ja huomaan olleeni typerä.

Mielestäni suomalainen yhteiskuntamalli on ihan hyvä. Toki on paljon viilattavaa ja muutettavaa, mutta perusteet ovat kohtalaisen kunnossa. Taloudellisesti malli saattaa valitettavasti olla toimimaton. Mielelläni pitäisin suomalaisen yhteiskunnan pyörimässä tulevaisuudessakin. Minun mielestäni Suomi on valtiona parempi kuin vaikkapa Pohjois-Korea. Tämä on henkilökohtainen arvotus. Harmaa on miellyttävämpi väri kuin vaaleanpunainen. Myös tämä on henkilökohtainen arvotus.

Onkohan satunnaisilla maahanmuuttokriitikoilla pokkaa myöntää arvottavansa omaa mukavuuttaan ja muutosten pelkoaan korkeammalle kuin muiden ihmisten mahdollisuutta hyötyä Suomen yhteiskunnasta?

Kuinkahan monella on pokkaa myöntää, että he arvottavat oman elintasonsa korkeammalle kuin muiden ihmisten ruoansaannin? Oleellisesti kaikki taloudellisesti itsenäiset suomalaiset niin tekevät. Myös minä.