Suru

23/04/2016

Minulle tulee välillä enemmän tai vähemmän intensiivisiä surukohtauksia. Joskus, kun teen virheen, niin tietoinen mieleni huomaa myös sen ja reagoi samalla tavalla kuin suruun.

Tuntuu, kuin mieleni huomaisi, että olen surullinen, ja päättäisi, että tälle täytyy olla todella hyvä syy. Se valitsee jonkun syyn: kaikki nolot tilanteet, kaikki tavat joilla olen satuttanut muita, kaikki väärinymmärrykset, kaikki hankaluudet elämässäni, mitä jokin tietyistä ihmisistä ajattelee minusta kun saa tietää, tai jonkin tietyn yksityisemmän asian. Sen jälkeen mieleni päättää soimata itseään eli minua tästä asiasta ja muistuttaa, kuinka huono ihminen olen. Joskus mieleni päättää, että teatraalisuus on oikea reagointitapa, ja minun pitää esimerkiksi elekielellä osoittaa paha oloni, tai ehkä mieleni haluaisi minun lyövän nyrkillä seinään.

Oudoksi tämän kaiken tekee se, että usein huomaan tämän taipumuksen ja ymmärrän älyllisesti, että itsesoimaus on liioiteltua, elämäntilanteeni on mikä on (eikä ole kaiken kaikkiaan läheskään niin huono kuin olisi mahdollista), ja että teatraalisuus ja nyrkillä seinän takominen eivät ole hyödyllisiä reaktioita. Tästä seuraa, että mieleni vaihtaa syytöksen seuraavaan: Jos elämäsi ei olekaan niin huonoa, niin ajattele kaikkia niitä ihmisiä, joita olet satuttanut. Paha olo tai suru ei lähde pois.

Tulkitsen tämän niin, että tietoisella mielellä on vahva taipumus selittää käytökseni järkeen perustuen: Koska olen surullinen, on minun oltava huono ihminen, ja täten minun tulee ruoskia itseäni enemmän ja enemmän. Tämän ymmärtäminen ei poista surua, mutta estää minua ajautumasta itsesyytösten syvenevään kuiluun.

Mainokset

Yritän väitellä tohtoriksi lauantaina 16.4. Jyväskylässä Mattilanniemessä salissa Agora Beeta alkaen kello 12.

Väitöskirjan nimi on ”Calderón’s problem for p-Laplace type equations”. Väitöstilaisuus on julkinen ja kuka tahansa saa tulla paikalle. Pukukoodina siistit arkivaatteet.

Väitöstilaisuuden varsinaisena sisältönä on alussa yleistajuinen suomenkielinen luento, ehkä 15 tai 20 minuuttia, jonka jälkeen kieli vaihtuu englanniksi, sisältö aavistuksen vähemmän yleistajuiseksi ja myös vastaväittäjä on äänessä. Jos vastaväittäjä on tyytyväinen, niin lausuu hän jossain vaiheessa loppulausuntonsa, minkä jälkeen on kahvituksen vuoro.

Myöhemmin illalla toivottavasti tapahtuva karonkka on yksityinen tilaisuus. Kutsuja kutsuttaville sitten aikanaan.

Väitöskirja julkaistaan kymmenisen päivää ennen väitöstilaisuutta. Sitä ennen sisältöön voi tutustua ihmettelemällä arXivista löytyviä esijulkaisuitani: http://arxiv.org/a/brander_t_1.html

Lähetin perjantaina väitöskirjani esitarkastukseen. Aiheena on Calderónin ongelma p-Laplace -tyyppisille yhtälöille. Väitöskirjan sisältämät artikkelit löytyvät esijulkaisuina arXivista http://arxiv.org/a/brander_t_1.html ja viitteitä voi hakea myös Google Scholarista http://scholar.google.fi/citations?user=x8kjAO8AAAAJ.

Olen huomannut arvottavani ihmisiä eräällä asteikolla, jonka esitän alla. Arvotan heitä myös muista syistä, joihin en mene tässä. Asteikko ei ole tietoisen ajattelun tulos, vaan on syntynyt oikeuttamaan minun toimintatapani ja valintani elämässä sekä selittämään miksi keskustelen mieluummin joidenkin tiettyjen ihmisten kanssa enkä toisten. Tällaisten taipumusten havaitseminen itsestä on mielestäni mielenkiintoista.

Kriteeristö on melko julma siinä mielessä, että en usko kovinkaan monen nousevan kovinkaan korkealle siinä.

Arvokkaan ihmisen mittari

  1. Henkilö yrittää oppia maailmasta lisää ja on utelias. Maailma käsittää tässä kaiken, kuten esimerkiksi henkilön itsensä, muut ihmiset, käsityö- ja tunnetaidot. Heikoimmillaan tämä näyttäytyy kiinnostuksena tiettyä asiaa kohtaan, vahvempana kiinnostuksena oleellisesti kaikkia asioita kohtaan (ajan asettamissa rajoissa) ja vahvimmillaan tapaa aktiivisesti haastaa omat uskomuksensa ja tietonsa sitä kovemmin mitä varmemmaksi on tullut.
  2. Henkilö onnistuu oppimaan maailmaasta, kuten sen yllä määrittelin.
  3. Opittuaan jotain henkilö muuttaa puhettaan ja uskomuksiaan vastaamaan oppimaansa.
  4. Henkilö muuttaa toimintaansa vastaamaan puhettaan ja uskomuksiaan.

Kohta yksi on luonteenpiirre, kohta kaksi riippuvainen älyllisistä ja muista lahjoista sekä sosiaalisesta tilanteesta. Kolmosesta en osaa varmasti sanoa, mutta mutukäsitykseni on, että yleensä ihmiset muodostavat tai valitsevat uskomuksensa vastaamaan toimintaansa ja tapojaan – vaikutus takaisin uskomuksista toimintaan ja tapoihin on käsitykseni mukaan harvinaisempaa. Sivuhuomiona: Eräs tuntemani henkilö käyttää kohtaa kolme uskonnollisuuden määritelmänä, karkeasti ottaen ja muistaakseni; en ole samaa mieltä. Kohta neljä vaatii taitoa, tahdonvoimaa, tai hyvän elämäntilanteen.

Uusi roolipeliblogi

23/08/2015

Huomasin kirjoittavani Pelilauta-foorumille http://pelilauta.fi/ aina välillä blogiin paremmin sopivaa sisältöä, joka olisi kiva löytää myös tulevaisuudessa. Vanha roolipeliblogini on suttuinen ja ruma: https://thanuir.wordpress.com/

Uusi on tyhjähkö: https://ropeblogi.wordpress.com/

Kimppakämppä

23/10/2014

Muutamme kuun vaihteessa Kortepohjaan, lähellä urheilukenttiä. Syynä on nykyisessä asunnossa alkava putkiremontti, jota ei vauvan kanssa haluta sietää. Lyhyempi matka kaikkialle on myös mukavaa.

Terhin sisko koirineen muuttaa asumaan samaan paikkaan. Tämä mahdollisti suuremman asunnon etsimisen järkevällä vuokratasolla, vaikka asumiskustannukset jonkin verran kohoavatkin. Saa nähdä, miten yhteisasuminen sujuu.

Lapsi

03/06/2014

Lapsi syntyi ja sekä äiti että lapsi ovat terveinä ja kotona.

Neuvolan tarjoama opastus on ollut riittävää ja pätevää. Aluksi sieltä sai runsaasti materiaalia (kaupallisten tahojen sponsoroima tavara oli roskaa, kun taas virallinen sisältö ihan hyvää) ja odotukseen, synnytykseen ja sen jälkeiseen aikaan kuuluvista seikoista kerrottiin paljon. Elintavoista ja terveydentilasta kyseltiin paljon, mikä välillä tuntui hiukan huvittavalta – aivan kuin emme olisi kuulunut kohdeyleisöön. Ei päihteitä, olemme perusterveitä ja melko nuoria, syömme terveellisesti, liikumme, ei rahaongelmia. Neuvolan seinillä on isot julisteet tupakoinnin hinnasta ja alkoholin haitoista myös mainitaan jokaisessa käänteessä.

Neuvolatoiminnassa mainostettiin vapaaehtoisia perheneuvontoja, jotka olivat pääosin hyödyllisiä. Eräässä käsiteltiin liikennettä, mutta käsittely rajoittui valitettavasti autoiluun – ei sanaakaan esimerkiksi pyöristä, niin että piti itse kysyä.

Sairaalassa synnytys tapahtui mukavan jouhevasti ja henkilökunta oli ammattitaitoista, josta kiitokset heille.

Vuodeosastolla opetetaan (pikaisesti) vaihtamaan vaipat, pesemään vauva ja imettämään, sekä tehdään erilaisia mittauksia. Imettämisestä on paljon materiaalia tarjolla ja siihen perehdytetään tarvittaessa enemmän, mikä onkin tarpeen, koska touhu ei ole niin helppoa äidille eikä lapselle. Äiti saa osastolla ruokaa, joka valitettavasti on tyypillistä laitosruokaa – lyhyen otoksen perusteella sianliha toimii usein ensisijaisena valkuaisaineiden ja rasvan lähteenä, ja jatkuvasti on sokerista jälkiruokaa tai sokerijugurttia tarjolla. Hedelmiä sentään saa välipaloilla, ja tummaa leipää saa myös. Tumman leivän rukiisuus herättää epäilyksiä.

Hoitajat käyttävät iloisina vempeleitä ja katsovat että antavatko ne oikeita tuloksia. Heillä ei välttämättä ole mitään hajua siitä, mitä laitteet oikeastaan mittaavat tai mitä tulokset tarkoittavat. Hoitajalle vaikuttaa riittävän, että laite antaa halutun luvun ulos, tai että luku osuu tiettyyn osuun taulukkoa. Sama pätee myös neuvolan mittauksiin. Kyselin esimerkiksi, että mitä vauvan kuuloa (hoitajan sanoin) mittaava laite tekee. Hoitaja vastasi, että ei ole mikään teknikko. Verkosta löytyi muutama maininta laitteesta, joka suorittanee sisäkorvan OAE-mittauksen kaikuluotaamalla. Laite ei siis sinänsä testaa lapsen kuuloa, vaan tarkistaa, että korvassa ei ole rakenteellisia ongelmia. Jo tämä tieto auttaa merkittävästi tulosten tai niiden puutteen selittämisessä ja on mielestäni kenen tahansa ymmärrettävissä. Ehkä hoitajiksi ei vain päädy erityisen uteliaita tai tiedonhaluisia ihmisiä?