Työntekijän taloudellinen tilanne nykysuomessa

Suomessa palkat ovat niin hyviä, että kahden henkilön perhe elisi helposti 2000 euron kuukausituloilla (ennen veroja). 1200 euroa verojen jälkeen riittäisi meille, ja jättäisi vieläpä liikkumavaraa. Jos on säännöllisissä töissä Suomessa, niin tätä luokkaa olevat palkat eivät ole hankalia saada.
Työttömillä menee huonommin.
Suomessa palkkatyöllä siis tienaa enemmän kuin elämiseen tarvitaan. Palkansaajan kysymys kuuluukin: mitä tehdä kaikella ylimääräisellä rahalla? Tästä pääsee helposti kysymykseen siitä, että millaisen elämän haluaa elää.
Aloitin tarkastelun rahasta, koska rahaa vaaditaan nykymaailmassa elämiseen. Rahaa voi antaa valtio toimeentulotukien muodossa, tai voi käyttää ystäviensä rahaa, mutta koska ruoka ja suoja ovat suurelta osalta maksullisia, niin jossain muodossa rahaa liikkuu. Keskustelen erityisesti palkkatyöstä, koska se on minulle tällä hetkellä henkilökohtaisesti kiinnostavin tilanne, eikä ainakaan vielä erityisen harvinainen.

Säästä ja sijoita

Yksi tapa käsitellä merkittävää positiivista rahavirtaa on sijoittaa se. Sijoittamalla rahansa saa tuottamaan. Utopistinen historiallinen arvio olisi 10 prosentin vuosituotto, mutta esimerkiksi 6 prosenttia olisi jo uskottava luku, olettaen että talous jatkaa kasvuaan nykyiseen tapaan. (Tästä oletuksesta myöhemmin lisää.) Verojen jälkeen ja toistaitoisena sijoittajana esimerkiksi 3 prosentin tuotot pitäisi olla varsin mahdollista saavuttaa.
Jätetään kuitenkin sijoittaminen ja inflaatio toistaiseksi huomiotta. Oletetaan, että henkilö säästää puolet ansaitsemastaan rahasta. Tällöin hän voisi periaatteessa tehdä esimerkiksi vuoden töitä ja elää seuraavan säästöillään. Tällä tavalla rahan voi tulkita vapaudeksi – se vapauttaa tekemään jotain muuta kuin tekemään töitä saadakseen ruokaa ja suojaa lukkojen takaa.
Jos rahaa tulkitsee vapauden välineenä ja lisäksi olettaa sen tuottavan lisää rahaa, niin yksi tapa pelata nyky-yhteiskunnan peliä on selvä – käytä mahdollisimman pieni prosentti rahoistasi ja sijoita ylijäävä osa, jolloin voit jossain vaiheessa vapautua täysin vaateista ansaita enempää rahaa. Vapaus tässä mielessä koittaa silloin, kun säästöt mahdollistavat loppuelämän elämisen, tai jos ei halua ottaa riskejä, niin silloin, kun sijoitusten tuotot kattavat elinkustannukset.
Tästä kaikesta ei seuraa, että töiden tekeminen olisi lopetettava. Raha vain muuttaa luonnettaan, kun sen hankkiminen selviytymisen vuoksi ei ole tarpeellista. Rahaa voi ansaita ja säästää ja jopa sijoittaa, tai sitä voi käyttää poliittiseen tai kulttuurilliseen vaikuttamiseen, tai hyväntekeväisyyteen, tai mihin nyt ikinä haluaakin. Vaihtoehtoisesti voi lopettaa palkkatyön teon ja käyttää aikaansa kuten parhaaksi näkee.
Vaikka rahaa ei ikinä kertyisi tässä mielessä tarpeeksi, niin säästöt tarjoavat turvaa ikävien tapahtumien varalta ja sijoitukset ylimääräistä tuottoa, jota voi sitten käyttää kuten parhaaksi näkee.

Taitojen oppiminen

Yksi merkittävä tapa säästää rahaa on tehdä asioita itse, eli vaihtaa aikaa ja vaivaa rahaksi. Hyvänä puolena vaihtokaupassa on se, että samalla oppii helposti jotain. Tukan leikkaaminen, vaatteiden huoltaminen, kulkuvälineiden pesu ja huolto sekä ruoanlaitto ovat kaikki helpohkoja perustaitoja (auton kanssa on hankalampaa kuin jalkojen, kenkien ja pyörän).
Vaihtelevien taitojen osaaminen tarjoaa mahdollisuuksia auttaa muita, joko ystävällisyyttään tai rahaa vasten. Lisäksi taidot luovat taloudellisen turvaverkon – jos työpaikka menee esimerkiksi alta tai muuttuu epäkiinnostavaksi, niin voi yrittämään alkaa, jos sopivia taitoja löytyy.
Minä olen opetellut jopa ompelemaan kankaanpaloja yhteen ja parsimaan sukkia. Näinkin yksinkertaiset taidot antamat näkemystä siihen, etteivät käsityöt niin vaikeita ole, ja mahdollistavat pieniä korjailuita siellä ja täällä. Lisää pitäisi opetella ja hitaasti tuleekin opeteltua. Kaikkien hyötynäkökohtien lisäksi ja koulukokemuksista huolimatta olen huomannut pitäväni käsillä tekemisestä.

Ympäristölliset perusteet

Yleensä rahan säästäminen tarkoittaa myös ympäristön säästämistä, vaikkakin välillä kalliimmalla saa ympäristöä vähemmän tuhoavia tuotteita. Jos ympäristöasiat kiinnostavat, niin pitää sitten itse päättää, että paljonko haluaa maksaa kyseisistä tuotteista. Lähes aina kaikkein ympäristöystävällisen toimintatapa on kuitenkin jättää ostos tekemättä.

Elintaso ja hedonistinen adaptaatio

Uudet lelut harvoin kohottavat elintasoa. Ilmiöstä voi käyttää vieraskielistä ilmaisua: hedonistinen adaptaatio, eli mukavuuksiin ja ylellisyyksiin tottuminen. Jos tekee sen virheen että katsoo televisiota, ja vaihtaa sen suurempaan, niin tähän muutokseen tottuu ja sen katsominen tuntuu pian yhtä passivoivalta kuin ennenkin. Jos sen sijaan aina välillä näkee jotain ystävän seinän kokoisesta töllöstä, niin se näyttää vaikuttavalta, koska siihen ei ole vielä tottunut. Samalla periaatteella suurin osa kaupoista löytyvistä tuotteista onnistuvat viemään käyttäjän rahaa tuottamatta mitään parannusta elämän laatuun. Poikkeuksia toki löytyy.
En suosittele tinkimään terveydestä, ruoan laadusta, tai usein käytetyistä työkaluista.
Lisäksi: Jotkut kalliit tavarat ovat laadukkaita ja kestävät pitkään, jolloin kalliimpi tuote tulee pitkällä tähtäimellä halvemmaksi kuin halpa sekunda. Näiden tilanteiden tunnistaminen ei ole helppoa. Minä en ainakaan vielä osaa.

Tulevaisuuden skenaariot

Jos maailma ei muutu merkittävästi tai muuttuu talouden kannalta parempaan suuntaan, niin tällä menetelmällä tulee rikkaaksi, tai ainakin varakkaaksi.
Jos käy huonosti, niin tällä elämäntyylillä on jo tottunut melko yksinkertaiseen elämään ja toivottavasti oppinut muutaman hyödyllisen taidon siinä sivussa. Niukoissa tai vihamielisissä oloissa elämisestä tulisi todennäköisesti mukavampaa ja helpompaa.
Nykyhetkessä tulee kuitenkin elettyä tavallista elämää, rahaa on tarpeeksi, ja tulee opittua uusia asioita, sekä tuhottua ympäristöä hitusen vähemmän kuin muut saman yhteiskunnan jäsenet. Maailma ei tällä tavalla pelastu, mutta ei se ainakaan huonommaksi muutu, kun useisiin vaihtoehtoihin verrataan.

Jyväskylän kaupunki kerää ihmisten mielipiteitä keskustan kehittämiseksi. Ei kuitenkaan kaikkien ihmisten – vain kuluttajien mielipiteitä kaivataan, mitä tavallisiin ihmisiin tulee. Ennen tämän kyselyn näkemistä luulin, että kaupungissa olisi tarkoitus asua ja elää. Nyt tiedän paremmin.

Tässä linkki kyselysivustolle: http://www.jyvaskyla.fi/kaavoitus/keskusta

Aktivismi

01/12/2011

Osallistun aktiivisesti Jyväskylän torikokoustoimintaan.

Liike sai alkunsa arabikeväänä, laajeni Espanjaan ja Kreikkaan, Yhdysvaltiohin Occupy-liikkeenä ja sen jälkeen maailmanlaajuiseksi. Suomen liikettä voi seurata Torilla tavataan-blogin välitykselläa Jyväskylän liikettä Kompassi näyttää suunnan-blogin avulla sekä sähköpostilistalla.

Osallistuin muutamaan performanssiin täällä; kuvia löytyy blogista osoitteista https://kompassinayttaasuunnan.wordpress.com/?page_id=294 sekä https://kompassinayttaasuunnan.wordpress.com/2011/11/28/359/ . Tempaus päätyi lehden kanteen; https://kompassinayttaasuunnan.wordpress.com/2011/11/29/juttu-keskisuomalaisessa-3/.

Ajatuksena on antaa ihmisille mahdollisuus vaikuttaa puolueiden ja äänestämisen ohi sekä saada ihmiset itse liikkeelle ja päättämään. Pitkällä tähtäimellä tavoittelemme  mahdollisimman suoraa demokratiaa tai vastaavaa sekä mahdollisimman paikallista päätöksentekoa.

 

Yksin uskosta

31/03/2011

Uskontojen nimissä tehdään ja on tehty ja paljon pahaa, ja lisäksi niiden väitteitä usein sanotaan epätosiksi. Silti väitän, että vaikka nykymuotoiset uskonnot katoaisivatkin, ei tilalle tuleva otus mitenkään parempi olisi.

Ensin hieman henkilöhistoriaa. Jossain vaiheessa ala-astetta hoksasin, että en pidä kristinuskosta. Osasyynä on ollut epämielekäs tapa opettaa sitä koulussa (opetelkaa iso pino tarinoita ulkoa, kirjoittakaa kokeessa pari kiinnitettyä omin sanoin) ja epämiellyttävänä pitämäni opettaja. Myöhemmin mukaan tuli myös roolipeliharrastus, jota varsinkin USA:ssa oli joskus aiemmin kohdeltu kehnosti paikallisten kiihkouskovien toimesta. Roolipelaaminen antoi palasen identiteettiä, johon kristinuskon pilkkaaminen tuntui kuuluvan. Lukiossa tullessani ikään erosin kirkosta. Yliopisto-opiskelun yhteydessä ovat asenteeni uskontoa kohtaan rikastuneet ja laimentuneet, kuten laajemman näkökulman yhteydessä usein käy.

Tällä hetkellä uskonnolla on, ainakin tietyissä piireissä, paha kaiku. Uskonnot opettavat ilmiselvästi epätosia asioita ihmisille ja yrittävät näitä jopa kouluihin tunkea (kreationismi ja älykäs suunnittelu), uskonnot inspiroivat terroristeja, uskonnot ovat suvaitsemattomia, ja uskonnot kivittävät ihmisiä ja ympärileikkaavat lapsia. Kuitenkin näissä syytteissä usein sekoitetaan keskenään uskonto instituutiona, henkilökohtaisena vakaumuksena, sekä maailmankatsomuksena.

Instituutiona toimivat uskonto ei ole muita vastaavia parempi tai huonompi – kankea rakenne joka muuttuu hitaasti on lähes varmasti ajastaan jäljessä. Kristinusko ja islam käsittävät lisäksi huolestuttavaa auktoriteettiuskoa, mitä pidän aktiivisesti vahingollisena. Ainakaan Suomessa ei vahvempaa asemaa auktoriteeteille kaivata.

Uskonto oppina siitä, millainen maailma on, on usein harmitonta ja joskus vahingollista. Evoluutiota tapahtuu, esimerkiksi, ja siinä määrin kun jonkin uskonnon oppikappaleet ovat tämän kanssa ristiriidassa, on uskonto väärässä. Tällä tarkoitan sitä, että tiede on varminta tietoa (matematiikan lisäksi) jota ihmiskunnalla on tietyistä asioista, ja sen kanssa on hankala taistella.

Uskontojen mielestäni oleellinen osa on antaa merkitys maailmalle. Tieteellisestä näkökulmasta maailma on kaunis mutta myös merkityksetön, eikä ole inhimillistä asua maailmassa ilman merkitystä. Tiede ei puhu merkityksestä mitään. Jos myöskään uskonto ei, niin sitten ollaan heitteillä, kunnes jotain korvaavaa löytyy. Eräs suosittu merkitys nykyaikoina on pako työntekoon ja elämän täyttäminen kiireellä. Ratkaisun laadusta kertoo ilmiö nimeltään burn-out.

Länsimainen sivilisaatio tulee kymmenien vuosien sisään muuttumaan radikaalisti, pienenemään, tai romahtamaan täysin.

Radikaali muutos saattaa tapahtua totalitaristiseen suuntaan (Pohjois-Koreasta voi katsoa mallia), kohti suurempaa autonomiaa ja pois keskitetystä hallinnosta, kohti vapaata ja nopeaa tiedon levitystä ja demokratian ohittavaa kansalaisyhteiskuntaa, kohti paikallista energiantuontantoa ja ruoantuotantoa, tai todennäköisesti johonkin täysin arvaamattomaan suuntaan.

Jos radikaalia muutosta ei tapahdu, niin maailmasta loppuvat luonnonvarat ja vähintäänkin epäoleellisen kulutuksen, mutta luultavasti myös ruoan kulutuksen, on vähennyttävä. Tämä tarkoittaa nälänhätää ja elintason merkittävää laskua.

Jos kumpaakaan edellisistä muutoksista ei saada tapahtumaan hallitusti ja vähitellen, tai jos käy huonoa onnea esimerkiksi kasvitautien kanssa, niin muutos voi olla äkillinen ja mahdollisesti jopa väkivaltainen, eli romahdus.

Perustelen muutosten välttämättömyyttä seuraavassa. En kiinnitä mitään aikaskaalaa, koska en tunne asioita tarpeeksi hyvin voidakseni antaa aikaskaalaa valehtelematta. Perustelut nojaavat ekologisiin seikkoihin sekä ihmisten kykyyn tehdä työtä.

Ympäristökatastrofi

Tällä hetkellä yksi historian suurimmista sukupuuttoaalloista on meneillään. Luotettavista lähteissä olen törmännyt lukuun 50 lajia per päivä. Epäluotettavat puhuvat jopa nelinkertaisista luvuista. Sademetsien hakkuun aiheuttama elinympäristöjen tuhoutuminen on suurimpana syynä sukupuuttoaallolle, mutta muitakin löytyy.

Vaikka luonnon monimuotoisuudesta ei välittäisikään, on tämä silti todella huono uutinen, sillä sukupuutot johtuvat pääasiassa sademetsän biomassan muuttamisesta viljeltäväksi alueeksi. Valitettavasti maa on hedelmätöntä eikä viljely tuota uusia ravinteita, joten metsän tuhoamisen on jatkuttava kiihtyvällä tahdilla. Ihmiset tappavat muita lajeja sukupuuttoon saadakseen ruokaa sekä polttoainetta, eli yhteisesti energiaa. Lajit ja sademetsät tulevat loppumaan jossain vaiheessa.

Ympäristöä tuhotaan myös muilla tavoin – kalastus yli kestävien määrien, myrkkyjen levittäminen ympäristöön, muovilautat merillä, viljavien alueiden viljely suola-aavikoiksi (hedelmällinen puolikuu ei ole enää järin hedelmällinen), aavikoituminen Afrikassa ja pohjavesien väheneminen ja saastuminen kaikki uhkaavat nyky-yhteiskuntaa ja kenties jopa ihmislajia kokonaisuudessaan.

Öljy ja työ

Maata viljelemällä saadaan tuotettua enemmän ruokaa kuin keräilemällä ja metsästämällä, mutta ruoan eteen on tehtävä enemmän työtä. Nykyään merkittävän osan tästä työstä tekevät fossiiliset polttoaineet. Merkittävä osa työstä on epäsuoraa. Byrokratia ja hallinto, tieverkko, koulutus ja koneiden tuotanto ovat esimerkkejä ruoan tuotantoon nyky-yhteisössä tarvittavista tekijöistä.

Ihmiset tekevät nykään valtavia määriä töitä päivässä saadakseen ruokaa ja asunnon ja – itse asiassa – pitääkseen yhteiskunnan pystyssä. Työmäärää ei voida merkittävästi kasvattaa, koska ihmiset eivät jaksa nykyistäkään tahtia järin hyvin. Loppuun palaminen ja stressi, masennus ja muut oireet eivät ainakaan ole vähentymässä.

Öljy on uusiutuva luonnonvara, mutta kulutus on uusiutumiseen verrattuna huomattavasti nopeampaa, joten öljyä voidaan pitää uusiutumattomana luonnonvarana. Kun helpot öljylähteet on käytetty, haetaan sitä hankalammista ja kalliimmista lähteistä. Öljyn hinta tulee nousemaan, nopeasti ja kovaa. Biopolttoaineet eivät korjaa puutosta, sillä niiden tuotanto vaatii öljyä. Vaikuttaa epätodennäköiseltä, joskin on mahdollista, että yhtä tehokas ja korvaava energianlähde löydetään tarpeeksi pian.

Ihmiset siis tekevät töitä kykynsä äärirajoilla ja halvan energian lähde eli öljy on loppumassa. Selvää on, että kulutetun energian määrän on myös laskettava, tavalla tai toisella.

Nälänhätä ja kulkutaudit

Suomessa on tarpeeksi ruokaa tällä hetkellä (kenties poislukien perunat, joita viedään itänaapuriin). Useissa köyhemmissä maissa tilanne on toinen. Ruoan vieminen nälänhädästä kärsivään maahan ei ratkaise ongelmaa – ihmisiä on ympäristön kantokykyä enemmän ja suurempi määrä ruokaa tarkoittaa suurempaa määrää ihmisiä, joten nälänhätä vain pahenee ruoka-apua tarjoamalla. Aiemmista syistä kyky viedä ruokaa pois tulee todennäköisesti ainoastaan vähenemään ajan kuluessa.

Yksittäisiin viljelyskasveihin nojaaminen tarkoittaa alttiutta kasvitautien ja epäsuotuisten säiden aiheuttamille paikallisille ruokavajeille. Tehokas maatalous siis aiheuttaa nälänhätiä.

Kulkutaudit puolestaan ovat suureksi osaksi karjankasvatuksen seurausta. Läheinen yhteys karjaan on mahdollistanut tautien hyppimisen (mutaatioiden kautta) lajilta toiselle. Tiheät väestökeskittymät pahentavat ongelmaa. Nykyään merkittävää osaa taudeista pystytään hoitamaan, mutta samaan aikaan luodaan yhä pelottavampia sairaalabakteereita. Jossain vaiheessa tässä kilpajuoksussa jäädään toiseksi, tai siitä luovutaan kokonaan.

Talouskasvu ja lainat

Materiaalinen vauraus, nykyään historiallisessa huipussaan, perustuu talouskasvuun. Erityisesti pohjoismainen hyvinvointivaltio perustuu siihen. Talouskasvu perustuu pääasiassa öljystä järjestelmään tuotuun ylimääräiseen energiaan ja lisääntyneeseen työntekoon. Talouskasvu tulee siis hidastumaan. Tilannetta korjataan ottamalla lainoja, mutta täten voidaan korkeintaan teeskennellä, että talouskasvu voisi jatkua ikuisesti. Lainat luovat kuplan, joka tulee romahtamaan. Romahdus on saattanut jo alkaa Euroopassa, tai sitten se tulee vasta myöhemmin. Vakautta lainoilla ei saada luotua, paitsi hetkellisesti.

Ilmastonmuutos

Ilmasto on muuttumassa. Ihminen on suurella todennäköisyydellä osaltaan tätä muutosta luomassa. Luonto on selvinnyt aiemmista muutoksista ja tulee selviämään tästäkin, mutta ihmisen asema on hieman uhatumpi. Ilmastonmuutos lisää arvaamattomia seurauksia ja täten tekee katastrofaalisesta romahduksesta todennäköisempää. Se tekee maataloudesta vähemmän luotettavaa, voi vaikuttaa kalastukseen ja aiheuttaa erilaisia luonnonkatastrofeja.

Jääkarhujen kuoleminen sukupuuttoon on toki valitettavaa, mutta luonto selviää hyvin ravintopyramidin huipuilla olevien lajien kuolemista. Eivät ne myöskään ihmiseen suuresti vaikuta.

Internet ja kansanliikkeet

Internetin mahdollistama ihmisten järjestäytyminen aiheuttaa epävakautta tiukkaan hallintaan perustuvissa valtioissa, mutta herättää myös toiveita siitä, että ehkä asioita pystytään muuttamaan.

Ydinvoima

Kykeneekö ydinvoima korvaamaan fossiilisten polttoaineiden jättämän energiavajeen? Kenties, mutta se vain siirtää ongelmaa eteenpäin. Lisäksi syntyvä jäte on kohtalaisen ongelmallista. Toisaalta onnettomuudet eivät ole yhtä vakavia, kuin voisi luulla: Tshernobylin tuntumassa luonto kukoistaa, vaikka eliöt eivät olekaan hirveän terveitä.

Teknologia

On periaatteessa mahdollista, että tapahtuu jokin merkittävä uudistus teknologiassa tai tieteissä, joka muuttaa joitakin enteitä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että uudistus on tulossa myöhässä – aikaa ei ole paljon. Teknologiaan panostaminen on uhkapeliä korkeilla panoksilla.

Välttämättömyydet ja riskit

Kuvio näyttää kokonaisuudessaan seuraavalta: Muutama väistämätön kehityskulku, eli ympäristön kantokyvyn raja ja öljyn loppuminen, tulevat aiheuttamaan muutoksia. Merkittävä joukko tekijöitä aiheuttaa riskejä ja epävarmuutta. Jos riskitekijät iskevät samaan aikaan, voi jälki olla pahaa, mutta välttämättömien seikkojen unohtaminen riskejä minimoitaessa ei ole kestävä ratkaisu.

Teknologiaan panostamista tulee jatkaa – vähemmän ympäristöä tuhoavat teknologiat voivat pehmentää romahdusta tai jopa ehkä mahdollisesti välttää sen. Samaan aikaan pitää panostaa sosiaaliseen osaamiseen. Hyvinvointivaltio, vaikka onkin kaunis ja puolustettava asia, tuskin tulee kestämään. Ihmisten on rakennettava omat turvaverkkonsa ja keskityttävä paikalliseen yhteisöön. Tämä mahdollistaa hallitumman valtion roolin pienentämisen. Erilaisten riskitekijöiden, kuten ilmastonmuutoksen, pysäyttäminen on myös tärkeää.

Ei mielipidettä

22/02/2011

Keskisuomalainen uutisoi, että sain kyseenalaisen kunnian päästä kymmenen mielipiteettömimmän ehdokkaan joukkoon heidän vaalikoneessaan.

Ensimmäinen reaktio oli epämääräinen paha olo. Vastasin kysymyksiin viime hetkellä (koska tunnuksia vaalikoneeseen ei ollut sähköpostiin tullut ja muistutuskin löytyi roskapostin joukosta; asia kyllä korjattiin pikaisesti, kunhan siitä huomautin) ja kuumeessa. Ei kai ollut mitään tyhmyyksiä tullut ruksattua? Muutama korjattava kohta löytyi kyllä, mutta ei mitään maata järisyttävää.

Kenties siis olen mielipiteetön kaikkia miellyttämään pyrkivä ja siis täysin kelpaamaton päätöksiä tekemään? Kenties, mutta luultavasti tulos heijastelee myös muita seikkoja.

Ensimmäinen, merkittävä, seikka koskee valittuja kysymyksiä. Kuinka moni niistä koskee sananvapautta tai yksityisyyden suojaa? Entä tekijänoikeuksia tai patenttilainsäädäntöä? Vihjeenä voi mainita, että vastaus ei ole kaukana pienimmästä luonnollisesta luvusta. Myös ympäristöasioita koskevat kysymykset usein olettavat, että energianlähteiden valitseminen on riittävää ympäristöpolitiikkaa, vaikka ongelmana on enemmän maailman liikakansoitus ja siitä seuraava sukupuuttoaalto sekä muut seikat, joiden korjaaminen vaatii ihmisten käyttämän energian (mukaanlukien ruoan) määrän vähentämistä, jos halutaan estää tai edes pehmentää tulevia katastrofeja. Ilmastonmuutoksen hidastaminen ei ole riittävää, kierrätys ja pieni energian kulutuksen tehostaminen eivät korjaa mitään.

Vähemmän merkittävä mutta kenties maininnan arvoinen tekijä on vastausskaalan puute. Vaalikoneessa on mahdollista sanoa, että on täysin samaa mieltä asiasta, täysin eri mieltä, tai että ei omaa merkittävää mielipidettä suuntaan tai toiseen. Entä mitä tarkoittaa yksi pykälä suuntaan ”samaa mieltä”? Entä kaksi pykälää? Mikä on ero? Vastaaminen on tältä kannalta subjektiivista ja vastausten keskiarvoisuus heijastaa osittain henkilöiden taipumusta vastata testeihin äärimmäisesti tai keskimääräisesti.

Toki on myös myönnettävä, että on useita asioita, joihin en ole ehtinyt perehtyä tai joita koskien minulla ei ole selvää kantaa. Ei uutinen sikäli täysin väärässä ole. Jotkut asiat myös ovat yksinkertaisesti hankalia.

Moderni myytti

05/01/2011

Olipa kerran suuri pamahdus, joka synnytti kaikkeuden. Aine levittäytyi tyhjyyteen ja siitä muodostui tähtiä, joista erästä kutsutaan Auringoksi. Sen ympärille muodostui maapalloksi kutsuttu kivimöhkäle. Aikaa kului ja möhkäle viileni. Planeetan pinnalla oli alkumeri ja kenties salamaniskujen aiheuttamien kemiallisten reaktioiden seurauksena syntyi monimutkaisia molekyylejä, jotka pystyivät muodostamaan lisää samanlaisia. Täten syntyi elämä.

Alkeellisesta elämästä kehittyi yhä monimutkaisempia elämänmuotoja. Tätä kehitystä kutsutaan evoluutioksi. Yksisoluisten olentojen jälkeen tuli monisoluisia otuksia. Kehittyi erilaisia tukielimiä ja tapoja jakaa ravintoa ja kaasuja soluille, jotka sijaitsevat olennon sisäosissa. Elämä oli muuttanut ilmakehän happirikkaaksi ja lopulta valloitti maan. Myös lentäviä elämänmuotoja kehittyi. Eläimiksi sanotaan muita kehittyneempiä elämänmuotoja, jotka pystyvät liikkumaan ja aistimaan ympäristöään. Elämän tarina keskittyy eläimiin: Kuinka ne kehittivät ruston kautta selkärangan, evistä raajat maalla liikkumiseen, keuhkot ilman hengittämiseen ja maalla elämiseen, nahkeapintaiset munat maalla pesimiseen, tasalämpöisyyden vaikeissa ilmastoissa selviämiseen, ja lopulta suuret aivot ja kätevät kädet, joiden avulla kielen ja työkalut. Ihmisten tarina alkoi.

Ihmiset kehittyivät apinoista eli nykyisten simpanssien, tai ehkä bonoboiden, ja ihmisten yhteisistä esi-isistä jossakin Afrikassa. Metsien sijaan ihmiset elivät tasangoilla ja alkoivat seisomaan ja juoksemaan pystyssä. Aseet mahdollistivat suurriistan kaatamisen ja tulen hallinta paransi elämänlaatua. Kuitenkin ihmisten elämä oli lyhyttä johtuen heikosta lääketieteen tuntemuksesta ja elämä oli vaarallista villipetojen takia. Ruokaa oli jatkuvasti etsittävä, koska karjaa ei kasvatettu eikä maata viljelty, ja parhaimmillaan epäluotettava metsästys ja keräily tarjosivat kaiken saatavilla olevan ruoan. Jo tässä vaiheessa ihmiset levittäytyivät yli maan, poislukien kylmimmät alueet. Lopulta ihmiset kesyttivät karjaa ja keksivät maanviljelyn hedelmällisessä puolikuussa. Sivistys syntyi.

Maanviljely antoi luotettavan ruokalähteen ja mahdollisti kylien synnyn. Maanviljelyn tuottama ylimääräinen ruoka hitaasti käynnisteli väestönräjähdystä, mutta vielä oleellisempaa oli sen tarjoama vapaa-aika: Kun kaikkien ei tarvinnut tehdä työtä ruoan eteen, kulttuuri alkoi kehittymään. Tieteet syntyivät kirjoitustaidon ja laskutaidon tarjoamalle perustukselle. Yhteiskunnat kasvoivat ja erilaisia hallintomuotoja kehittyi. Nopeaa kehitys oli Välimeren ympärillä. Intialaisilta ja hedelmällisen puolikuun kansoilta kreikkalaiset oppivat paljon ja kehittivät lisää itse. Ateenassa kehitettiin demokratia, ja antiikin kreikkalaiset keksivät myös modernin matematiikan (Eukleides) ja useita tärkeitä keksintöjä. Kreikan naapurista Makedoniasta nousi Aleksanteri Suuri, joka valtasi tunnetun maailman ja levitti hellenistisen eli kreikkalaisperäisen kulttuurin laajalle. Hänen kuolemansa särki valtakunnan. Rooma nousi ja puolestaan valtasi laajoja alueita, lainaten kreikkalaisten kulttuuria. Kristinusko syrjäytti pakanuuden ja roomalaiset levittivät myös sitä. Erinäisistä syistä myös Rooma kaatui ja barbaarit tuhosivat sen. Alkoi sivistyksen synkkä kausi, kun Eurooppa hajosi pienten taistelevien yksiköiden kentäksi. Onneksi arabit ja luostarit säilyttivät antiikin tietouden, joka nousikin takaisin pintaan renessassin eli uudestaansyntymän aikaan. Valistuksen yhteydessä tiede pääsi eroon kirkon tyranniasta ja yhteiskunnat muuttuivat tasa-arvoisemmiksi.

Löytöretkeilyn tarina oli samaan aikaan hyvässä vauhdissa. Eurooppalaiset rakensivat aiempia parempia laivoja ja matkasivat merien yli, löytäen uusia maita ja kansoja. Kansoja alistettiin mutta myös sivistettiin ja heille rakennettiin infastruktuuria, jota ilman nämä vähemmän edistyneet kansat olivat eläneet. Ihmisuhrit ja muut sivistymättömät käytänteet korvattiin kristinuskolla ja sivistyneellä käytöksellä. Eurooppalaiset valtiot kasvoivat mahtaviksi ja rikkaiksi.

Teollistuminen ja demokratia antoivat yhteiskunnan käyttöön ennen näkemättömiä voimavaroja ja synnyttivät massatuotannon, samalla edistäen tieteiden ja teknologian kehitystä laajentunaan yksilönvapauden ansiosta. Tällä hetkellä ihmiset ovat rikkaampia, elävät pitempään ja mukavammin, sekä ovat vapaita valitsemaan ja rakentamaan oman kohtalonsa.

Talouden tarina jäi ylläolevasta puuttumaan kokonaan. Ensin oli vaihtotalous, sitten lyötiin rahoja vaihtokaupan standardoimiseksi, keskiajalla tai hieman sen jälkeen syntyi pankkijärjestelmä. Merkantilismista luopuminen loi nykyisen globaalin markkinatalouden pohjan, ja nyt tavarat ja palvelut liikkuvat suuria etäisyyksiä ja valikoima on valtava.

Myyttisyys

Yllä olen kirjoittanut paljon tieteiden totena pitämiä asioita, mutta mukana on myös harhaanjohtavuutta sekä väärää tietoa. Jätän niiden erottelemisen harjoitustehtäväksi lukijalle. Kutsun tarinaa myytiksi, ja se ei suinkaan liity väitteiden totuusarvoihin – totuus ei ole mielekäs kriteeri myyttiä tutkiessa, sillä myytin tarkoitus on antaa merkitys maailmalle. Yllä oleva tarina antaa merkityksen maailmalle, joten se on myytti. (Kolme ensimmäistä kappaletta voi halutessaan korvata Raamatun inspiroimilla vastaavilla. Se muuttaa myytin sanomaa, mutta ei oleellisesti.)

Moderni myytti on kehityksen myytti. Elämä syntyi, kehittyi, tuli ihmisiä, ihmisten kulttuuri, tiede ja talous kehittyivät, tuli moderni länsimainen sivistys, joka edelleen kehittyy. Myös muut valtiot kehittyvät, mutta eivät yhtä nopeasti. Jotkut ovat rikkaita, mutta eivät käytä rikkauttaan kehittymiseen vaan sotiin tai diktatuuriin tai eliitin luksukseen, mikä on typerää.

Kehitystarinaan toki kuuluu vastoinkäymisiä: Jo ennen ihmisiä oli suuria sukupuuttoaaltoja. Hedelmällinen puolikuu on nykyään aavikkoa. Suuret imperiumit ovat aina hajonneet. Niitä kuitenkin pidetään vastoinkäymisinä ja väliaikaisina ongelmina. Kehitystä ei voi estää. Kohta matkustamme tähtiin. Näin sanoo moderni kehitysusko.